Vauhdikasta Joulua!

 

 



Lautasmalli

Nyt ei kirjoiteta siitä mitä ruokalautaselta pitäisi löytyä, jotta terveellisen ruokavalion periaatteet toteutuisivat. Tämähän on kissablogi, joten lautasmalli ei siis koske henkilökunnan ruokailutottumuksia.

Tämän kirjoituksen aihe ei myöskään ole se mitä kissat syövät vaan miten he syövät.

Kuvassa on kolme eri lautasta. Kolme kissaa niin tietenkin myös ruokailutapoja on useita. Osaisitko arvata mikä lautanen kuuluu kenellekin? Kukakohan saalistaa ruuan lautaselta ja syö sen vasta lattialta? Vastaus blogin lopussa.

Aterian jälkeen on hyvä kokoontua yhteiseen puhdistushetkeen.

Vastaus kysymykseen= lautaset vasemmalta oikealle
Tomppa, Jerry ja Caleana
Tompalla on tapana saalistaa sapuska lautaselta ja siirtää se lattialle nautittavaksi. Jerry taas lipittää kastikkeet ensin ja palaa myöhemmin syömään lihat. Caleanalla on taasen tapana hotkia ruokansa, mutta kiireessä ruoka syödään kuitenkin hyvässä järjestyksessä.

Kissanruokahyllyn yllättäjä

Työpäivän päätteeksi lähdin aivot narikassa kauppaan. Lemmikkiosastolta katselin kolmikolle sopivaa ruokaa. Otetaanpas tuosta muutama PrimaCatin  annospussisetti mukaan, sillä tuntui ainakin viimeksi maistuvan. Siinä niitä pusseja oli rivissä ja tempaisin jokaista lajia yhden.

 

 

Kotona ostoskassia purkaessa huomasin, että tämä yksi ruokapussi näyttää vähän epäilyttävältä muihin verrattuna.

 

Kuka ei kuulu joukkoon?

 

Pakettia tarkemmin tutkittaessa tajusin sen olevan teetä :)

 

Tantalizing tea for cat lovers

eli kissanystävien tee

musta tee maustettuna mansikan ja mintun aromeilla

 

 

Eipä olisi ihan heti tullut mieleen, että lemmikkiosastolta koriin lähtee myös henkilökunnalle jotain hyvää.

 

PrimaCatin mainos

Teetä on saatavilla hyvin varusteltujen päivittäistavarakauppojen lemmikkiosastoilta, niin kauan kuin teetä riittää.



Tervitused Tallin!

Terveisiä Tallinnasta!

Ja niin koitti se päivä, kun suuntasimme Caleanan kanssa ulkomaille näyttelemään. Nyt piti pakata tavaraa enemmän mukaan sillä kaksi yötä nukuttiin hotellissa ja kaikki tarvittava piti muistaa ottaa mukaan.

Aluksi varasin hotellin ja matkat itse, mutta sitten selvisikin että lähden Caleanan kanssa kahden reissuun, kun Tomppa ja Jerry tarvitsi luonnollisesti hoitajan. Pieni pakokauhu iski siitä miten saan yksin raahattua kaikki näyttelykamat, kissan ja oman matkalaukun laivaan, satamasta taksilla hotelliin jne. No onneksi google on keksitty ja lähdin etsimään olisiko jonkinlaista järjestettyä näyttelymatkaa olemassakaan. Heti tärppäsi, sillä löysin King Tours- nimisen yrityksen, joka järjestää matkoja mm. Tallinnaan. Olin hieman jälkijunassa liikkeellä, mutta onneksi mahduimme matkalle mukaan.



Kissat matkustivat omalla paikallaan kopat vierekkäin. Näin ne saatiin sidottua yhteen laivamatkan ajaksi.

 

Ei voi kyllä matkustaminen helpommaksi mennä ja kaikki paineet tavaroiden kuljettamiseen paikasta A paikkaan B oli aivan turhaa. Ei muuta kuin kissa ja tavarat Helsingissä bussiin ja bussista ulos hotellilla. Kissat matkustivat laivamatkan bussin sisällä autokannella, joten henkilökunta sai kulkea rauhassa ilman kantamuksia laivaan ja laivasta ulos. Hieman minua kyllä pelotti miten Caleana pärjäisi kopassa matkan ajan, mutta kaikki pelko näytti aivan turhalta, sillä neiti vaikutti oikein tyytyväiseltä eikä valittanut lainkaan. Ostin lemmikkimessuilta koppaan päällisen, joka suojaisi sekä  tuulelta että peitti näkyvyyden, kaikki stressitekijät yritettiin minimoida. Miukaisu kuului kyllä aina kun koppaan kurkistin, että kaikki on hyvin (taisin vain häiritä nokosia).
 

Kotoa lähdimme kahden aikaan ja laiva lähti satamasta klo 16.30. Laiva oli tupaten täynnä, joten siinä vaiheessa olin tyytyväinen ettei kissaa ja tavaroita tarvinnut raahata mukana. Hotellilla olimme puoli kahdeksan maissa, joten aivan hirveästi ei sinä iltana jaksanut/ehtinyt tehdä. Caleana vaikutti oikein tyytyväiseltä huoneeseen ja tutkikin joka paikan häntä heiluen. Kaikista parasta taisi olla lähes koko seinän levyinen lintuTV (pimeällä ei tosin paljon nähnyt lintuja lentävän). Voi, että kuinka tyttö nautti ja mamma oli maailman paras tyyppi nuohoamisesta ja kehräyksestä päätellen. Tässä vaiheessa totesin, ettei matka ollut jättänyt traumoja tai muitakaan pelkotiloja.

Voi jestas miten sitä matkatessa likaantuu joka paikka

 

Hyvää nukkumapaikkaa Caleana etsi pitkään. Luonnollisestikaan tekemäni pesä ei kelvannut vaan neidin piti etsiä mieluisampi paikka. Verhojen takana patterin päällä näytti olevan hyvä, mutta ilmeisesti paikat puutuivat helposti, koska tilaa oli varsin vähän. Seuraavasti kokeiltiin kirjoituspöydän laatikkoa (kotona ei pääse kaappeihin), jossa otettiin unien etkot. Mamman käydessä nukkumaan sain seuralaisen viereeni, mutta aamulla heräsin siihen, että unikaveri oli kirjoituspöydän tuolilla torkuilla.

Lauantaina seitsemältä oli määrä viedä kissat ja näyttelytavarat autoon ja sitten aamupalalle. Ruokailun jälkeen lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Paikalla olimme sen verran aikaisin, ettei eläinlääkärin tarkastusta tarvinnut kauaa odotella. Neiti oli ilmeisesti päättänyt, että hotelliloma käy, mutta näyttelyhommat ei, sillä oli hieman vaikeaa saada neitiä lääkärin pöydälle. Lääkäri tarkisti kynsien pituuden ja vähän tunnusteli kroppaa, mutta esim. korvia, silmiä ja suuta ei tutkittu. Suomessa tarkastus on mielestäni perusteellisempi...

Tilaa oli hyvin ja pääsimmekin valitsemaan hyvän paikan hallin keskiosasta aivan reunasta. Häkin koristelu ei kauaa vienyt ja neiti pääsikin pötköttämään häkkiinsä. Olimme paikalla sen verran aikaisin, että päivästä tuli todella pitkä. Paikalla oli noin 300 kissaa ja neljä tuomaria. Suomalaisia kissoja oli reilusti yli puolet. Loput tulivat Virosta, Venäjältä, Puolasta, Liettuasta ja Latviasta. Oli siis kuin olisi kotimaisessa näyttelyssä ollut.



Näytän kyllä kieltä sille tuomarille

 

Lauantaina Caleanan tuomarina toimi saksalainen Dietmar Saguski, joka oli tuomarina myös Caleanan ihka ensimmäisessä näyttelyssä Vuosaaressa maaliskuussa 2013. Muistelin, että kyseinen tuomari piti voimakkaasti erottuvista täplistä ja koska meillä oli kilpailija tiesin ennen tuomarille menoa, että tätä skabaa emme tulisi voittamaan. Neiti sai muutoin runsaasti kehuja, mutta juuri kontrastista tuli nuhteita sekä siitä, että turkki oli hieman karhea eikä silkkinen kuten sen pitäisi olla. Tuomari oli sitä mieltä, että turkki olisi vaihtumassa , joten karheus johtui siitä. Tuomari antoi arvosanaksi EX2 ja Caleana tuomarille paljon kirosanoja :)

Osattiin sitä jossain vaiheessa päivää jo ottaa vähän rennommin.

 

Illalla mamma lähti hetkeksi keskustaan ruokailemaan ja neiti jäi itsekseen hotellille torkkumaan. Palatessani neiti oli hyvällä tuulella ja syönyt antaumuksella herkkuruokaa. Olimme siis taas väleissä vaikka näyttelypaikalla näyttikin siltä, että minua ei katsota kovinkaan suopeasti. Niin tiiviisti päivä vietettiin vällyjen alla.

Sunnuntaina herätys oli taas klo 6 ja samaan tapaan kissat seitsemäksi autoon ja puoli kahdeksalta näyttelypaikalla. Tuomarina tällä kertaa oli aivan uusi tuttavuus Ruotsista, Hans G. Lindberg. Olin suorastaan hermoraunio sillä sertti olisi saatava, jotta valmistautuminen IP:si olisi mahdollista. Ilman serttiä olisimme tehneet turhan reissun. Hermoilua ei yhtään auttanut se, että eräs kissa sai järkyttävän hermoromahduksen tuomarin luona ja kynsi tuomarin sekä omistajan verille. Eläinlääkäri tuli paikkaamaan tuomarin varsin syvät haavat (verestä päätelle kyseessä ei ollut ihan pieni raapaisu) ja tähän operaatioon meni hetken aikaa. Joko kissa oli niin stressaantunut, että hermot menivät tai sitten pöydällä oli outoja hajuja, jotka aiheuttivat voimakkaan reaktion. No niin kiva, mitenhän se meidän hermoheikko pärjää....

Turhaa hermoilin taas, sillä arvostelu meni hyvin. Loistava tyttö ja tänään turkki ei häirinnyt tuomaria. Ainoa miinus tuli siitä, että täpliä saisi olla kropan etupäässä myös enemmän. Täplien tasapaino oli siis hänen mielestään liian takapainotteinen. No hitot niistä epäsymmetrisistä täplistä, mutta neiti sai kolmannen CAPIB sertin ja valmistui International premioriksi!!!

Hei mamma! Turhaan sä stressasit, eilen vaan vähän harjoiteltiin.

 

 



Hienot palkinnot. Onneksi ei voitettu mitään ruusuketta suurempaa, sillä kassit ja laukut olivat muutenkin aivan täynnä :)

 

Heti kotiin palattua tein tittelimuutoksen Kissaliittoon ja tilasin ison ruusukkeen valmistumisen kunniaksi.

 

 

 

Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä! Itse näyttelyt ovat jo rankkoja ja siihen vielä matkustamista päälle.



Kissakahvila Kehräys

Eilen lauantaina kokoontui 40 hengen iloinen kissafaniryhmä Katajanokan terminaalissa Helsingissä. Ryhmä suuntasi Kissakkaan järjestämälle matkalle etelänaapuriin Pohjoismaiden ensimmäiseen kissakahvilaan Kassikohvik Nurriin.

 

 

 

 

Kahvila oli juuri avattu, mutta kissat olivat jo innoissaan ottamassa kahvittelijoita vastaan ja saamaan rapsutuksia ja huomiota. Nurrissa on kaiken kaikkiaan 10 kissaa, joista kaksi oli jo saanut uuden rakastavan kodin. Mikäli kahvilan vieraat tykästyvät johonkin kissaan on heillä mahdollisuus adoptoida kissa. Kissat tulevat paikallisesta kissojen turvakodista, joten kahvilakatteja olisi tulossa enemmänkin, mutta kissojen määrä kahvilassa on kuitenkin pidettävä rajattuna hyvinvoinnin takia sekä pitää muistaa ettei kaikista karvajaloista ole kahvilakissoiksi luonteen tai terveyden puolesta.

 

 

Tuliainen pääsi heti kainaloon



Tähän pieneen ihastuin <3



Kotosalla nimettiin tämä kaveri Tomppa Junioriksi :) Sama kissa kuin ylemmässä kuvassa. Oli kyllä vähällä ettei sujahtanut kassiin kotiin tuliaisiksi.



Hän tulee kissojen lepo- ja helpotushuoneesta



kahvilan ujoin kissa

 



Tomppa Junioria ei näyttänyt ihmisten pällistely häiritsevän. Unet otettiin ikkunalla.

Kissojen ihastelun välissä maltettiin juoda sentään kahvit ja haukata herkullisen näköisiä leivonnaisia.

 



 

 

Oman suojaisan lepopaikan lisäksi kahvilaan oli rakennettu vapaaehtoisvoimin kissojen penthouse.

 

 

 

Energiaa pääsee myös purkamaan juoksupyörään.

 

Kahvilassa oli varattu aikaa kolme tuntia, joka vierähtikin nopeasti. Paluumatkalla laivalla meille oli varattu kokoushuone, jonne kokoonnuimme kuulemaan nimitieteilijöiden kertomuksia kissannimistä sekä kissanleluasiaa  aCat&liCat:n toimesta. Ennen laivan saapumista kotisatamaan saimme vielä lepyttelylahjoja kotiin vietäväksi.

 

 

 

 

Kassin sisältö:

PrimaCatiltä ruokaa, lelu ja herkkupaloja

Messukeskukselta messulippu Lemmikkimessuille marraskuussa

Lelu aCat&liCat:lta

Kirjatarjouksia

Ilmainen sisäänpääsy Tampereella avattavaan kissakahvila Purnauskikseen

 

Jokaiselle löytyi taatusta jotakin mieleistä.

 

 

 

 

 

 

 

Passi ja hammasharja

Hammasharja löytyi jo, mutta tämä toinen reissuilla tärkeä kapistus puuttui. Vaan eipä puutu enää.

Tompan lisäksi Caleanakin liittyi passillisten joukkoon. Ensi kuun Tallinnan reissua varten piti tämä matkustusasiakirja hankkia. Kaikki tarvittavat rokotukset oli otettu jo keväällä joten passi haettiin eilen erikseen omalta eläinlääkäriasemalta. Aikaa varatessa sain kuulla, että passi kirjoitetaan mieluiten juuri sillä asemalla, jolla rokotuksetkin on otettu. Kovin mielellään eläinlääkäri ei todista toisen lääkärin antamia rokotuksia. No onneksi meillä on kaikki lääkintä-asiat hoidettu samassa paikassa niin tästä ei koitunut ongelmia.

 

 

 

Eläinlääkärin eteisessä on puntari, johon neiti menikin reippaasti. Tässä mittarilukema, kun ikää on kaksi vuotta ja 7 päivää:

 

Vuosi sitten elokuussa paino oli 3,4kg eli laihtumaan ei ainakaan olla päästy. Keskimäärin ocicat naaraat painavat 3,5-5kg, joten balanssissa ollaan.

 

Aika oli varattu hoitajalle, joten pääsimme heti tutkimushuoneeseen ilman odotteluja.

 

Kissan piti olla passin haussa mukana, koska hoitaja tarkistaa mikrosirun. Ensin kokeiltiin pienempää lukijaa, mutta sillä ei sirua löytynyt joten tutkimista jatkettiin selvästi isommalla lukijalla.

 

Tässä pieni lukija

ja tässä astetta suurempi sirunlukija

Isolla lukijalla piippaus kuuluikin melko nopeasti ja hoitaja totesi sirussa olevan koodin vastaavan papereiden tietoja. Sitten vain täytettiin passiin sirun sijainti ja neidin osuus oli valmis. Vielä passiin lisättiin kissan- ja omistajantiedot sekä annetut rokotukset.

 

Hetken ehti neiti hoitopöydällä tepastella ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Pitäähän mun nyt tarkkailla, että toi täti täyttää tiedot oikein.

 

 





Hei, vähän siistiä. Täällä on iso lintu-tv!!

 

Nopeasti ja tosi reippaasti meni se reissu. Hintaa tälle reissulle tuli kaiken kaikkiaan 33€. Passiin voi myös laittaa halutessaan kissan kuvan, joten nyt vain kytätään hyvää hetkeä, jolloin paparazzi voi iskeä :)

 

 

Koskas lähdetään Tomppa reissuun?



Kuvaushommia ja uusi tuttavuus

Tämä päivä lähti käyntiin kaivamalla kantokoppa vaatehuoneesta ja tarkistamalla, että kaikki kopassa on käyttökunnossa. Kolmikko kiersi jälleen kuin hai laivaa kopan ympärillä ja jokainen kävi sisällä katsastamassa paikat. Tällä kertaa ei ollut matka eläinlääkäriin tai näyttelyyn vaan Caleanalle oli varattu aika kuvauksiin. Helsingin Sörnäisten Musti ja Mirri järjesti yhteistyössä valokuvastudion kanssa kaikille avoimen kuvauspäivän eli Eläinten Koulukuvauksen .

 

Täällä sitä odotellaan omaa vuoroa.

Itse kuvaus oli maksuton. Pari viikkoa odottelemme sähköpostiin saapuvaa kuvaustunnusta, jonka kautta pääsen valitsemaan parhaat kuvat ja tilaamaan kuvia tai kuvista valmistettavia tuotteita.

 

Kuvaus meni hyvin ja kuvaaja ihmettelikin ettei kuvattava säikkynyt salamavaloja tai muuta härdelliä. Lienee näyttelyillä ollut ainakin jotain positiivista vaikutusta, ihan pienistä ei säpsähdetä. Caleanaa tosin kiinnosti enemmän taustakangas kuin poseeraus. Takaapäin olisi tullut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Edestä päin kuvaaminen olikin sitten hieman hankalaa.

 

Palkinnoksi hyvin onnistuneesta kuvauksesta hyllystä lähti mukaan kolmikolle hyvin maistuva Canagan kuivaraksupussi ja muutama märkäruokapurkki.

Kuva Google kuvapalvelu

 

Kuva Mustin ja Mirrin nettisivuilta

 

Kotimatkalla piipahdettiin kirjurin vanhempien luona viemässä myös eläinkaupasta mukaan tarttunut koirankeksipurkki. Caleana tapaisi vanhempieni kääpiövillakoira Ticon ihka ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti tuo tapaaminen.

 

Turhaa jännitin. Caleana tuli reippaasti pois kantokopasta, sillä Tico oli enemmän kiinnostunut minusta kuin kantokopan asukista :)

 

Mamma oli luullut etten mä saa häntääni viuhkaksi, koska en ole sitä koskaan tehnyt. Nyt piti kyllä laittaa pieni viuhka ja nostaa selkäkarvoja. Menin turvaan portaiden alle ja kurkin sieltä tuota outoa otusta. Meinas mennä hermot, kun se pyrkii vaan koko ajan MUN mamman syliin. En sanonut tästä mitään, mutta kotona on kyllä keskustelu edessä!

 

 

Reippaasti Caleana tutki eteistä ja olohuonetta, mutta aina välillä piti pitää silmällä mitä se toinen otus tekee. Liialle hössöttämiselle piti murista, sähinää ei oikeastaan kuulunut lainkaan. Puolen tunnin päästä sitä jo sanottiin melkein nenäpäivää.



Kotiin ei oltaisiin meinattu lähteä ollenkaan, kun uutta tutkittavaa oli niin paljon. Eiköhän tässä ollut tälle päivälle ihan riittävästi äksöniä?

7.10.2012....

....... eli tasan kaksi vuotta sitten syntyi maailmaan ihanan karvainen kasa pikkuisia täpläturkkeja.

 

Onnea siskolle ja veljille! Terveisiä myös emo Ellille!

 

"Tiedän kyllä mistä nää mun geenit on peräisin. Oon yhtä kaunis, kun mun oikee äiti. Eikö?"

 

IC Kukkatarhan Brassavola

 

"On se hyvä, et mä pääsin maailmalle. Elli- mamma piti kovaa kuria ja sitä piti totella. Kyllä toi henkilökuntakin yrittää mua komentaa, mut niitähän ei tartte totella ku ne ei oo mun oikeita vanhempia!!"

 

 

Synttärilahjan ostaminen tuottikin hieman päänvaivaa. Pyöriskelin parissakin eläinkaupassa etsimässä "järkevää" ja hyödyllistä lahjaa. Sitten välähti :) Tätä tuotetta on paljon mainostettu monissa kissablogeissa, joten aivan mahtava lahja.

 

Kivikis- huopapesä

 

 

Sopiva lahja juuri kylmeneviin syysilmoihin.

 

Sankari vaikutti hyvin kiinnostuneelta uudesta pesästä. Pesä piti käydä testaamassa ennen kuin se saatiin edes kauppakassista pois.

 

Voi vitsi miten lämmintä.

 

Sitten sukellus

  

 

Täällä mä nyt oon.


 

Yllättäen lahjaa pääsi testaamaan myös Jerry. Tomppakin kierteli pesän ympärillä, mutta luulen tarkemman tutustumisen tapahtuneen yöllä muiden nukkuessa.

 

Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tää sopii paremmin mun väreihin.
 

 

Lakkoilua

Aamut alkavat yleensä kahvittelulla. Tomppa osallistuu tähän puuhaan hyörimällä jaloissa ja kertomalla tarinoita. Tänään oli poikkeus. Poika makoili vaan kiipeilypuussa kiinnostumatta keittiön puuhiin. Alkoi huoli kasvaa... Lautasten kilinä tarkoittaa ruoka-aikaa, mutta tämäkään ei saanut miehessä mitään liikettä aikaan. Voi jestas onko meillä potilas! Nyt täytyy olla jokin vialla, kun ruoka ei maistu.

Piti tehdä testi. Ruokakuppi nenän alle, tapahtuuko mitään? Hetki tuoksuteltiin ja huulia liposkeltiin. Alkoihan se ruoka maistumaan :) Sai onneksi sairaustumisdiagnoosi kyytiä. 

Jäbä oli kai pienessä mielessään päättänyt, että nyt riitti Latzin syöminen ja lakossa ollaan kunnes jotain muuta ilmaantuu. Keittiöönkään ei raahauduta, kun siellä on kuitenkin tarjolla taas jotain pahaa sapuskaa. Henkilökunta tekikin yllärin ja antoi herkkua.

Mä olin tän aamun lakossa. Kissojen ammattiliiton mukaan pahan sapuskan tarjoilun aikana ei tarvitse eväänsä liikuttaa.