Hei, me muutettiin!

Ja niin tuli aika tämän poppoon vaihtaa vähän maisemaa. Uusi koti on edelleen hyvin kissaystävällinen suurine lintuteeveineen. Täytyy myöntää, että asuntoa katsottiin juuri kissoja silmällä pitäen (lasitettu parveke oli oltava). Eivätkä maisemat ole yhtään hullummat. Korkeammalla asutaan kuin ennen, mutta etupihan kallio pitää huolen siitä, että lintuja voi bongailla melkein ikkunan korkeudelta.

Pakkauspuuhiin pääsivät kissat osallistumaan, mutta itse muuton ajaksi kolmikko suljettiin kylmäverisesti koppeihinsa (kissojen mielipide! Ihmisten mielestä loistava idea, ettei kaksitoista "ylimääräistä" jalkaa vilise jaloissa).

Mä muutan sit tässä laatikossa! Muistakaa ottaa toi lamppu irti tuolta!

Yksi, kaksi, kolme..... kaikki on pakattu.

Tämä vitriini on teipattu ihan hyvin!

Mä varasin tän. Tähän laatikkoon ei sit mahdu enää muita!

Hei! Päästäänkö me jo pois?



Prinsessa käytti laatikkoajan yksiössään hyvin hyödyksi!



Ensin vähän jumpataan ja sitten käydään pesulle

Vanhan asunnon loppusiivouksen aikana Caleana teki meille taas varsin Caleanamaisen tempun eli katoamisen....

Keittiöstä kuului miukumista, mutta neitiä ei näkynyt missään. Kaikki kaapit ja laatikot käytiin läpi, mutta tyhjiä olivat. Ääni tuntui kuuluvan roskakaapista, tyhjä! Missä ihmeessä kissa voi olla? Ou nou, ääni kuuluu kaappien alta!! Miten se sinne on päässyt? Tässä vaiheessa alkoi itku olla lähellä ja hikikarpalot nousta otsalle, sillä keittiön purkamiseen ja kissan pelastamiseen sokkelien takaa ei nyt vain yksin kertaisesti olisi aikaa. Caleanaa ei voisi myöskään "jättää" kummittelemaan keittiöön.....

Onneksi tajusin miten neiti on kaappien alle päässyt. Jääkaapin alla olevan kaapin takaosa on avonainen ilman kulkemisen vuoksi ja ilmeisesti juuri sopiva Caleanan tutkimusmatkalle. Neiti siellä napittikin ritilän takana. Ritilä saatiin onneksi ruuvattu auki ja karkulainen pelastettua. Onneksi ei tarvinnut alkaa purkamaan kaappeja ja suureksi onneksi neiti osasi tulla ritälän luokse.

Täällä ritilän takana sitä oltiin

Täytyy nolona todeta, että taas jäätiin kakkoseksi Caleanan tempuissa! Miten sitä onkaan poikien kanssa "päästy" helpolla :)

PS. Ensimmäinen näyttely on jo ihan kohta, ensi sunnuntaina! Tänään jos saisi laatikot purettua, niin huomenna voisi aloittaa henkisen valmentautumisen sunnuntaita varten.

Hiihtoloma

 

Meilläkin vietetään hiihtolomaa... tai no kissat viettää, ihmiset ei.

 

Lomaa vietetään mm.

 

.......laiskotellen

 

 ........leikkien

 

 

 

........riehuen

 

 

 

 

...härnäten

 

 

 

 

Parasta tähän asti on kuitenkin ollut Zooplussan ruokapaketin saapuminen

 

Mitähän sitä tänään syötäisiin?

 

Tonkiessa 15 kilon saalista Caleana onnistui kynsimään pari ruokapussia rikki.

 

Meillä siis syödään tänään ainakin eksoottisesti puhvelinlihaa. Neidille on kyllä tilattu ihan omat vauva sapuskat....

Hei baby, mä voin syödä sut!
 

Siis mitä.....



.... kyllä

.....näillä

..... hampailla nyt yhden puhvelin voi syödä!







 

 



Hyvää ystävänpäivää!

 

Tassujen täydeltä toivotamme hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!

 

 

 

 

Cale karkulainen

Ocicatit ovat rotunsa puolesta uteliaita ja vikkeliä kissoja. Saimme huomata, että Caleanan äiti Elli ( IC Kukkatarhan Brassavola) oli aina innokkaana toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja saattamassa heidät ovelle. Kerran Elli jopa nokkeluudessaan (ja ihmisten kömpelyyden ja hitauden takia) onnistui karkaamaan rappukäytävään. Onneksi emäntä sai karkulaisen nopeasti kiinni.

 

Caleana on äitinsä tyttö sillä tänään neiti päätti toteuttaa ilmeisen tarkkaan harkitun ja suunnitellun paon. Caleana on ollut poikiakin uteliaampi tietämään mitä oven takana on. Karkausyrityksiä (tai sen suunnittelua) on lähes joka kerta kun ovesta tullaan joko sisään tai lähdetään ulos. Tänään kotiin tullessamme emme huomanneet mitään erikoista. Pojat tulivat eteiseen tervehtimään kuten ennenkin, mutta neitiä ei näkynyt missään. No ajattelin, että sitä ollaan syömässä tai vessassa ja näin ollen ei ehditä kotiväkeä moikkaamaan. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni hiukan. Sitten iski väsymys ja ajattelin, että voisin mennä makkariin hiemaan lepäämään. Kummalista sillä neitiä ei näkynyt vieläkään, onkohan se nyt suuttunut jostain.... Levätessä kuulin vienoa kissan miukumista ja ajattelin että Tomppa taas juttelee parvekkeella. Miukuminen jatkui ja menin parvekkeelle katsomaan mikä Tomppaa oikein vaivasi, kun ääni oli niin surullinen. Poikia ei parvekkeella näkynyt eikä niillä ollut edes mitään hätää. Miukuminen jatkui.... hmm... naapureilla ei ole kissoja joten ääni ei sieltäkään kuulunut. Seurasin ääntä ja huomasin olevani eteisessä oven edessä. Avasin oven ja sieltä sisään ryntäsi pikku prinsessamme! Siis missä ihmeen välissä Caleana oli rappuun päässyt? Se taitaa olla ikuinen arvoitus, mutta onneksi tyttö tuli suosiolla kotiin ettei tarvinnut neitiä alkaa rapussa metsästämään :) Ja voi sitä riemua, kun pojat huomasivat karkulaisen paluun. Kimppahalit siinä taidettiin vaihtaa.

 

Kyllä sitä säikähti, että mitä olisi voinut tapahtua, jos rapussa olisi ollut liikennettä. No onneksi kaikki päättyi hyvin ja tutustuminen ulkomaailmaan kesti vain noin 10 minuuttia.. Koko kissaklaanille tarjoillaan erityisen hyvää sapuskaa, ettei ainakaan sen takia tarvitse kotoa karata ;) Ja neiti näppärä on erikoistarkkailussa aina kun ovi käy!

 

Fiksu ja filmaattinen, koskaan en ole mitään pahaa tehnyt!

Mitä toi nyt vouhottaa, ei mulla mitää hätää ollu!

Niin kiva meno päällä ettei kamera pysy mukana.