Kissakahvila Kehräys

Eilen lauantaina kokoontui 40 hengen iloinen kissafaniryhmä Katajanokan terminaalissa Helsingissä. Ryhmä suuntasi Kissakkaan järjestämälle matkalle etelänaapuriin Pohjoismaiden ensimmäiseen kissakahvilaan Kassikohvik Nurriin.

 

 

 

 

Kahvila oli juuri avattu, mutta kissat olivat jo innoissaan ottamassa kahvittelijoita vastaan ja saamaan rapsutuksia ja huomiota. Nurrissa on kaiken kaikkiaan 10 kissaa, joista kaksi oli jo saanut uuden rakastavan kodin. Mikäli kahvilan vieraat tykästyvät johonkin kissaan on heillä mahdollisuus adoptoida kissa. Kissat tulevat paikallisesta kissojen turvakodista, joten kahvilakatteja olisi tulossa enemmänkin, mutta kissojen määrä kahvilassa on kuitenkin pidettävä rajattuna hyvinvoinnin takia sekä pitää muistaa ettei kaikista karvajaloista ole kahvilakissoiksi luonteen tai terveyden puolesta.

 

 

Tuliainen pääsi heti kainaloon



Tähän pieneen ihastuin <3



Kotosalla nimettiin tämä kaveri Tomppa Junioriksi :) Sama kissa kuin ylemmässä kuvassa. Oli kyllä vähällä ettei sujahtanut kassiin kotiin tuliaisiksi.



Hän tulee kissojen lepo- ja helpotushuoneesta



kahvilan ujoin kissa

 



Tomppa Junioria ei näyttänyt ihmisten pällistely häiritsevän. Unet otettiin ikkunalla.

Kissojen ihastelun välissä maltettiin juoda sentään kahvit ja haukata herkullisen näköisiä leivonnaisia.

 



 

 

Oman suojaisan lepopaikan lisäksi kahvilaan oli rakennettu vapaaehtoisvoimin kissojen penthouse.

 

 

 

Energiaa pääsee myös purkamaan juoksupyörään.

 

Kahvilassa oli varattu aikaa kolme tuntia, joka vierähtikin nopeasti. Paluumatkalla laivalla meille oli varattu kokoushuone, jonne kokoonnuimme kuulemaan nimitieteilijöiden kertomuksia kissannimistä sekä kissanleluasiaa  aCat&liCat:n toimesta. Ennen laivan saapumista kotisatamaan saimme vielä lepyttelylahjoja kotiin vietäväksi.

 

 

 

 

Kassin sisältö:

PrimaCatiltä ruokaa, lelu ja herkkupaloja

Messukeskukselta messulippu Lemmikkimessuille marraskuussa

Lelu aCat&liCat:lta

Kirjatarjouksia

Ilmainen sisäänpääsy Tampereella avattavaan kissakahvila Purnauskikseen

 

Jokaiselle löytyi taatusta jotakin mieleistä.

 

 

 

 

 

 

 

Passi ja hammasharja

Hammasharja löytyi jo, mutta tämä toinen reissuilla tärkeä kapistus puuttui. Vaan eipä puutu enää.

Tompan lisäksi Caleanakin liittyi passillisten joukkoon. Ensi kuun Tallinnan reissua varten piti tämä matkustusasiakirja hankkia. Kaikki tarvittavat rokotukset oli otettu jo keväällä joten passi haettiin eilen erikseen omalta eläinlääkäriasemalta. Aikaa varatessa sain kuulla, että passi kirjoitetaan mieluiten juuri sillä asemalla, jolla rokotuksetkin on otettu. Kovin mielellään eläinlääkäri ei todista toisen lääkärin antamia rokotuksia. No onneksi meillä on kaikki lääkintä-asiat hoidettu samassa paikassa niin tästä ei koitunut ongelmia.

 

 

 

Eläinlääkärin eteisessä on puntari, johon neiti menikin reippaasti. Tässä mittarilukema, kun ikää on kaksi vuotta ja 7 päivää:

 

Vuosi sitten elokuussa paino oli 3,4kg eli laihtumaan ei ainakaan olla päästy. Keskimäärin ocicat naaraat painavat 3,5-5kg, joten balanssissa ollaan.

 

Aika oli varattu hoitajalle, joten pääsimme heti tutkimushuoneeseen ilman odotteluja.

 

Kissan piti olla passin haussa mukana, koska hoitaja tarkistaa mikrosirun. Ensin kokeiltiin pienempää lukijaa, mutta sillä ei sirua löytynyt joten tutkimista jatkettiin selvästi isommalla lukijalla.

 

Tässä pieni lukija

ja tässä astetta suurempi sirunlukija

Isolla lukijalla piippaus kuuluikin melko nopeasti ja hoitaja totesi sirussa olevan koodin vastaavan papereiden tietoja. Sitten vain täytettiin passiin sirun sijainti ja neidin osuus oli valmis. Vielä passiin lisättiin kissan- ja omistajantiedot sekä annetut rokotukset.

 

Hetken ehti neiti hoitopöydällä tepastella ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Pitäähän mun nyt tarkkailla, että toi täti täyttää tiedot oikein.

 

 





Hei, vähän siistiä. Täällä on iso lintu-tv!!

 

Nopeasti ja tosi reippaasti meni se reissu. Hintaa tälle reissulle tuli kaiken kaikkiaan 33€. Passiin voi myös laittaa halutessaan kissan kuvan, joten nyt vain kytätään hyvää hetkeä, jolloin paparazzi voi iskeä :)

 

 

Koskas lähdetään Tomppa reissuun?



Kuvaushommia ja uusi tuttavuus

Tämä päivä lähti käyntiin kaivamalla kantokoppa vaatehuoneesta ja tarkistamalla, että kaikki kopassa on käyttökunnossa. Kolmikko kiersi jälleen kuin hai laivaa kopan ympärillä ja jokainen kävi sisällä katsastamassa paikat. Tällä kertaa ei ollut matka eläinlääkäriin tai näyttelyyn vaan Caleanalle oli varattu aika kuvauksiin. Helsingin Sörnäisten Musti ja Mirri järjesti yhteistyössä valokuvastudion kanssa kaikille avoimen kuvauspäivän eli Eläinten Koulukuvauksen .

 

Täällä sitä odotellaan omaa vuoroa.

Itse kuvaus oli maksuton. Pari viikkoa odottelemme sähköpostiin saapuvaa kuvaustunnusta, jonka kautta pääsen valitsemaan parhaat kuvat ja tilaamaan kuvia tai kuvista valmistettavia tuotteita.

 

Kuvaus meni hyvin ja kuvaaja ihmettelikin ettei kuvattava säikkynyt salamavaloja tai muuta härdelliä. Lienee näyttelyillä ollut ainakin jotain positiivista vaikutusta, ihan pienistä ei säpsähdetä. Caleanaa tosin kiinnosti enemmän taustakangas kuin poseeraus. Takaapäin olisi tullut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Edestä päin kuvaaminen olikin sitten hieman hankalaa.

 

Palkinnoksi hyvin onnistuneesta kuvauksesta hyllystä lähti mukaan kolmikolle hyvin maistuva Canagan kuivaraksupussi ja muutama märkäruokapurkki.

Kuva Google kuvapalvelu

 

Kuva Mustin ja Mirrin nettisivuilta

 

Kotimatkalla piipahdettiin kirjurin vanhempien luona viemässä myös eläinkaupasta mukaan tarttunut koirankeksipurkki. Caleana tapaisi vanhempieni kääpiövillakoira Ticon ihka ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti tuo tapaaminen.

 

Turhaa jännitin. Caleana tuli reippaasti pois kantokopasta, sillä Tico oli enemmän kiinnostunut minusta kuin kantokopan asukista :)

 

Mamma oli luullut etten mä saa häntääni viuhkaksi, koska en ole sitä koskaan tehnyt. Nyt piti kyllä laittaa pieni viuhka ja nostaa selkäkarvoja. Menin turvaan portaiden alle ja kurkin sieltä tuota outoa otusta. Meinas mennä hermot, kun se pyrkii vaan koko ajan MUN mamman syliin. En sanonut tästä mitään, mutta kotona on kyllä keskustelu edessä!

 

 

Reippaasti Caleana tutki eteistä ja olohuonetta, mutta aina välillä piti pitää silmällä mitä se toinen otus tekee. Liialle hössöttämiselle piti murista, sähinää ei oikeastaan kuulunut lainkaan. Puolen tunnin päästä sitä jo sanottiin melkein nenäpäivää.



Kotiin ei oltaisiin meinattu lähteä ollenkaan, kun uutta tutkittavaa oli niin paljon. Eiköhän tässä ollut tälle päivälle ihan riittävästi äksöniä?

7.10.2012....

....... eli tasan kaksi vuotta sitten syntyi maailmaan ihanan karvainen kasa pikkuisia täpläturkkeja.

 

Onnea siskolle ja veljille! Terveisiä myös emo Ellille!

 

"Tiedän kyllä mistä nää mun geenit on peräisin. Oon yhtä kaunis, kun mun oikee äiti. Eikö?"

 

IC Kukkatarhan Brassavola

 

"On se hyvä, et mä pääsin maailmalle. Elli- mamma piti kovaa kuria ja sitä piti totella. Kyllä toi henkilökuntakin yrittää mua komentaa, mut niitähän ei tartte totella ku ne ei oo mun oikeita vanhempia!!"

 

 

Synttärilahjan ostaminen tuottikin hieman päänvaivaa. Pyöriskelin parissakin eläinkaupassa etsimässä "järkevää" ja hyödyllistä lahjaa. Sitten välähti :) Tätä tuotetta on paljon mainostettu monissa kissablogeissa, joten aivan mahtava lahja.

 

Kivikis- huopapesä

 

 

Sopiva lahja juuri kylmeneviin syysilmoihin.

 

Sankari vaikutti hyvin kiinnostuneelta uudesta pesästä. Pesä piti käydä testaamassa ennen kuin se saatiin edes kauppakassista pois.

 

Voi vitsi miten lämmintä.

 

Sitten sukellus

  

 

Täällä mä nyt oon.


 

Yllättäen lahjaa pääsi testaamaan myös Jerry. Tomppakin kierteli pesän ympärillä, mutta luulen tarkemman tutustumisen tapahtuneen yöllä muiden nukkuessa.

 

Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tää sopii paremmin mun väreihin.