Tomppa on varsinainen vilperi, mutta toisaalta myös arkajalka. Aiemmissa postauksissa onkin kerrottu operaatioista Tompan metsästys lääkärille lähdettäessä tai silmätipan antamiseen. Tompalle läheisyys on yhtä kuin ollaan vain ihan lähekkäin mutta ei kosketa jookos! Tämä pätee siis meihin ihmisiin ei Jerryyn. Jaloissa ja lattialla kyllä kiehnätään aterian toivossa (aina kun joku on keittiössä) ja sängyssä voidaan maata tyynyllä tai jopa päällä, mutta sohvalla kainalokaveria ei näy. Onneksi rapsutukset ja kova kehräys on pojan mieleen. Hengessä ollaan kyllä mukana löhötessä kiipeilypuussa tai rahilla, jopa tuolin selkänojalla, mutta ihan viereen tai syliin ei ole uskallettu tulla.
 |
| Tällä hyllyllä on kans kivaa. Kuka jaksaa sylissä löhötä? |
Jos Tompan ottaa syliin niin ragdoll-efektiä ei tapahdu vaan poika on jäykänkankea sekä epäileväinen siitä mitä nyt tapahtuu. Jerry taasen kiehnää ja kellii sylissä minkä ehtii ja varastaa aina nojatuolipaikan kun siitä ihminen hetkeksi nousee. Eilen tapahtui kuitenkin se mitä olemme kohta vuoden verran odottaneet. Pikkuinen (tai no ei nyt enää niin pieni) arkajalkamme uskaltautui hetkeksi sohvalle viereen makoilemaan. Vähän arvottiin uskalletaanko sitä ihan syliin asti, no ei uskallettu, mutta kyllä se arkajalka vielä joku päivä kesytetään :)
 |
| Varasin lelun, kuka tulee mun kaa leikkii? |
