Tämä päivä lähti käyntiin kaivamalla kantokoppa vaatehuoneesta ja tarkistamalla, että kaikki kopassa on käyttökunnossa. Kolmikko kiersi jälleen kuin hai laivaa kopan ympärillä ja jokainen kävi sisällä katsastamassa paikat. Tällä kertaa ei ollut matka eläinlääkäriin tai näyttelyyn vaan Caleanalle oli varattu aika kuvauksiin. Helsingin Sörnäisten Musti ja Mirri järjesti yhteistyössä valokuvastudion kanssa kaikille avoimen kuvauspäivän eli Eläinten Koulukuvauksen .
 |
| Täällä sitä odotellaan omaa vuoroa. |
Itse kuvaus oli maksuton. Pari viikkoa odottelemme sähköpostiin saapuvaa kuvaustunnusta, jonka kautta pääsen valitsemaan parhaat kuvat ja tilaamaan kuvia tai kuvista valmistettavia tuotteita.
Kuvaus meni hyvin ja kuvaaja ihmettelikin ettei kuvattava säikkynyt salamavaloja tai muuta härdelliä. Lienee näyttelyillä ollut ainakin jotain positiivista vaikutusta, ihan pienistä ei säpsähdetä. Caleanaa tosin kiinnosti enemmän taustakangas kuin poseeraus. Takaapäin olisi tullut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Edestä päin kuvaaminen olikin sitten hieman hankalaa.
Palkinnoksi hyvin onnistuneesta kuvauksesta hyllystä lähti mukaan kolmikolle hyvin maistuva Canagan kuivaraksupussi ja muutama märkäruokapurkki.
 |
| Kuva Google kuvapalvelu |
 |
| Kuva Mustin ja Mirrin nettisivuilta |
Kotimatkalla piipahdettiin kirjurin vanhempien luona viemässä myös eläinkaupasta mukaan tarttunut koirankeksipurkki. Caleana tapaisi vanhempieni kääpiövillakoira Ticon ihka ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti tuo tapaaminen.
Turhaa jännitin. Caleana tuli reippaasti pois kantokopasta, sillä Tico oli enemmän kiinnostunut minusta kuin kantokopan asukista :)
 |
| Mamma oli luullut etten mä saa häntääni viuhkaksi, koska en ole sitä koskaan tehnyt. Nyt piti kyllä laittaa pieni viuhka ja nostaa selkäkarvoja. Menin turvaan portaiden alle ja kurkin sieltä tuota outoa otusta. Meinas mennä hermot, kun se pyrkii vaan koko ajan MUN mamman syliin. En sanonut tästä mitään, mutta kotona on kyllä keskustelu edessä! |
Reippaasti Caleana tutki eteistä ja olohuonetta, mutta aina välillä piti pitää silmällä mitä se toinen otus tekee. Liialle hössöttämiselle piti murista, sähinää ei oikeastaan kuulunut lainkaan. Puolen tunnin päästä sitä jo sanottiin melkein nenäpäivää.
Kotiin ei oltaisiin meinattu lähteä ollenkaan, kun uutta tutkittavaa oli niin paljon. Eiköhän tässä ollut tälle päivälle ihan riittävästi äksöniä?
 |
No joo, aika paljon äksöniä yhteen päivään mahtuikin :)
VastaaPoistaToiminnantäyteinen päivä. :D Olipa kiva, että oli maksuton! Täälläkin oli Mustissa ja Mirrissä vähän aika sitten eläinkuvaaja, mutta se ois maksanu 40 €.
VastaaPoistaOi kuinka jännää! Huippumallikuvaukset ja uusi ystävä samana päivänä :)
VastaaPoista