Hei, me muutettiin!

Ja niin tuli aika tämän poppoon vaihtaa vähän maisemaa. Uusi koti on edelleen hyvin kissaystävällinen suurine lintuteeveineen. Täytyy myöntää, että asuntoa katsottiin juuri kissoja silmällä pitäen (lasitettu parveke oli oltava). Eivätkä maisemat ole yhtään hullummat. Korkeammalla asutaan kuin ennen, mutta etupihan kallio pitää huolen siitä, että lintuja voi bongailla melkein ikkunan korkeudelta.

Pakkauspuuhiin pääsivät kissat osallistumaan, mutta itse muuton ajaksi kolmikko suljettiin kylmäverisesti koppeihinsa (kissojen mielipide! Ihmisten mielestä loistava idea, ettei kaksitoista "ylimääräistä" jalkaa vilise jaloissa).

Mä muutan sit tässä laatikossa! Muistakaa ottaa toi lamppu irti tuolta!

Yksi, kaksi, kolme..... kaikki on pakattu.

Tämä vitriini on teipattu ihan hyvin!

Mä varasin tän. Tähän laatikkoon ei sit mahdu enää muita!

Hei! Päästäänkö me jo pois?



Prinsessa käytti laatikkoajan yksiössään hyvin hyödyksi!



Ensin vähän jumpataan ja sitten käydään pesulle

Vanhan asunnon loppusiivouksen aikana Caleana teki meille taas varsin Caleanamaisen tempun eli katoamisen....

Keittiöstä kuului miukumista, mutta neitiä ei näkynyt missään. Kaikki kaapit ja laatikot käytiin läpi, mutta tyhjiä olivat. Ääni tuntui kuuluvan roskakaapista, tyhjä! Missä ihmeessä kissa voi olla? Ou nou, ääni kuuluu kaappien alta!! Miten se sinne on päässyt? Tässä vaiheessa alkoi itku olla lähellä ja hikikarpalot nousta otsalle, sillä keittiön purkamiseen ja kissan pelastamiseen sokkelien takaa ei nyt vain yksin kertaisesti olisi aikaa. Caleanaa ei voisi myöskään "jättää" kummittelemaan keittiöön.....

Onneksi tajusin miten neiti on kaappien alle päässyt. Jääkaapin alla olevan kaapin takaosa on avonainen ilman kulkemisen vuoksi ja ilmeisesti juuri sopiva Caleanan tutkimusmatkalle. Neiti siellä napittikin ritilän takana. Ritilä saatiin onneksi ruuvattu auki ja karkulainen pelastettua. Onneksi ei tarvinnut alkaa purkamaan kaappeja ja suureksi onneksi neiti osasi tulla ritälän luokse.

Täällä ritilän takana sitä oltiin

Täytyy nolona todeta, että taas jäätiin kakkoseksi Caleanan tempuissa! Miten sitä onkaan poikien kanssa "päästy" helpolla :)

PS. Ensimmäinen näyttely on jo ihan kohta, ensi sunnuntaina! Tänään jos saisi laatikot purettua, niin huomenna voisi aloittaa henkisen valmentautumisen sunnuntaita varten.