Tervitused Tallin!

Terveisiä Tallinnasta!

Ja niin koitti se päivä, kun suuntasimme Caleanan kanssa ulkomaille näyttelemään. Nyt piti pakata tavaraa enemmän mukaan sillä kaksi yötä nukuttiin hotellissa ja kaikki tarvittava piti muistaa ottaa mukaan.

Aluksi varasin hotellin ja matkat itse, mutta sitten selvisikin että lähden Caleanan kanssa kahden reissuun, kun Tomppa ja Jerry tarvitsi luonnollisesti hoitajan. Pieni pakokauhu iski siitä miten saan yksin raahattua kaikki näyttelykamat, kissan ja oman matkalaukun laivaan, satamasta taksilla hotelliin jne. No onneksi google on keksitty ja lähdin etsimään olisiko jonkinlaista järjestettyä näyttelymatkaa olemassakaan. Heti tärppäsi, sillä löysin King Tours- nimisen yrityksen, joka järjestää matkoja mm. Tallinnaan. Olin hieman jälkijunassa liikkeellä, mutta onneksi mahduimme matkalle mukaan.



Kissat matkustivat omalla paikallaan kopat vierekkäin. Näin ne saatiin sidottua yhteen laivamatkan ajaksi.

 

Ei voi kyllä matkustaminen helpommaksi mennä ja kaikki paineet tavaroiden kuljettamiseen paikasta A paikkaan B oli aivan turhaa. Ei muuta kuin kissa ja tavarat Helsingissä bussiin ja bussista ulos hotellilla. Kissat matkustivat laivamatkan bussin sisällä autokannella, joten henkilökunta sai kulkea rauhassa ilman kantamuksia laivaan ja laivasta ulos. Hieman minua kyllä pelotti miten Caleana pärjäisi kopassa matkan ajan, mutta kaikki pelko näytti aivan turhalta, sillä neiti vaikutti oikein tyytyväiseltä eikä valittanut lainkaan. Ostin lemmikkimessuilta koppaan päällisen, joka suojaisi sekä  tuulelta että peitti näkyvyyden, kaikki stressitekijät yritettiin minimoida. Miukaisu kuului kyllä aina kun koppaan kurkistin, että kaikki on hyvin (taisin vain häiritä nokosia).
 

Kotoa lähdimme kahden aikaan ja laiva lähti satamasta klo 16.30. Laiva oli tupaten täynnä, joten siinä vaiheessa olin tyytyväinen ettei kissaa ja tavaroita tarvinnut raahata mukana. Hotellilla olimme puoli kahdeksan maissa, joten aivan hirveästi ei sinä iltana jaksanut/ehtinyt tehdä. Caleana vaikutti oikein tyytyväiseltä huoneeseen ja tutkikin joka paikan häntä heiluen. Kaikista parasta taisi olla lähes koko seinän levyinen lintuTV (pimeällä ei tosin paljon nähnyt lintuja lentävän). Voi, että kuinka tyttö nautti ja mamma oli maailman paras tyyppi nuohoamisesta ja kehräyksestä päätellen. Tässä vaiheessa totesin, ettei matka ollut jättänyt traumoja tai muitakaan pelkotiloja.

Voi jestas miten sitä matkatessa likaantuu joka paikka

 

Hyvää nukkumapaikkaa Caleana etsi pitkään. Luonnollisestikaan tekemäni pesä ei kelvannut vaan neidin piti etsiä mieluisampi paikka. Verhojen takana patterin päällä näytti olevan hyvä, mutta ilmeisesti paikat puutuivat helposti, koska tilaa oli varsin vähän. Seuraavasti kokeiltiin kirjoituspöydän laatikkoa (kotona ei pääse kaappeihin), jossa otettiin unien etkot. Mamman käydessä nukkumaan sain seuralaisen viereeni, mutta aamulla heräsin siihen, että unikaveri oli kirjoituspöydän tuolilla torkuilla.

Lauantaina seitsemältä oli määrä viedä kissat ja näyttelytavarat autoon ja sitten aamupalalle. Ruokailun jälkeen lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Paikalla olimme sen verran aikaisin, ettei eläinlääkärin tarkastusta tarvinnut kauaa odotella. Neiti oli ilmeisesti päättänyt, että hotelliloma käy, mutta näyttelyhommat ei, sillä oli hieman vaikeaa saada neitiä lääkärin pöydälle. Lääkäri tarkisti kynsien pituuden ja vähän tunnusteli kroppaa, mutta esim. korvia, silmiä ja suuta ei tutkittu. Suomessa tarkastus on mielestäni perusteellisempi...

Tilaa oli hyvin ja pääsimmekin valitsemaan hyvän paikan hallin keskiosasta aivan reunasta. Häkin koristelu ei kauaa vienyt ja neiti pääsikin pötköttämään häkkiinsä. Olimme paikalla sen verran aikaisin, että päivästä tuli todella pitkä. Paikalla oli noin 300 kissaa ja neljä tuomaria. Suomalaisia kissoja oli reilusti yli puolet. Loput tulivat Virosta, Venäjältä, Puolasta, Liettuasta ja Latviasta. Oli siis kuin olisi kotimaisessa näyttelyssä ollut.



Näytän kyllä kieltä sille tuomarille

 

Lauantaina Caleanan tuomarina toimi saksalainen Dietmar Saguski, joka oli tuomarina myös Caleanan ihka ensimmäisessä näyttelyssä Vuosaaressa maaliskuussa 2013. Muistelin, että kyseinen tuomari piti voimakkaasti erottuvista täplistä ja koska meillä oli kilpailija tiesin ennen tuomarille menoa, että tätä skabaa emme tulisi voittamaan. Neiti sai muutoin runsaasti kehuja, mutta juuri kontrastista tuli nuhteita sekä siitä, että turkki oli hieman karhea eikä silkkinen kuten sen pitäisi olla. Tuomari oli sitä mieltä, että turkki olisi vaihtumassa , joten karheus johtui siitä. Tuomari antoi arvosanaksi EX2 ja Caleana tuomarille paljon kirosanoja :)

Osattiin sitä jossain vaiheessa päivää jo ottaa vähän rennommin.

 

Illalla mamma lähti hetkeksi keskustaan ruokailemaan ja neiti jäi itsekseen hotellille torkkumaan. Palatessani neiti oli hyvällä tuulella ja syönyt antaumuksella herkkuruokaa. Olimme siis taas väleissä vaikka näyttelypaikalla näyttikin siltä, että minua ei katsota kovinkaan suopeasti. Niin tiiviisti päivä vietettiin vällyjen alla.

Sunnuntaina herätys oli taas klo 6 ja samaan tapaan kissat seitsemäksi autoon ja puoli kahdeksalta näyttelypaikalla. Tuomarina tällä kertaa oli aivan uusi tuttavuus Ruotsista, Hans G. Lindberg. Olin suorastaan hermoraunio sillä sertti olisi saatava, jotta valmistautuminen IP:si olisi mahdollista. Ilman serttiä olisimme tehneet turhan reissun. Hermoilua ei yhtään auttanut se, että eräs kissa sai järkyttävän hermoromahduksen tuomarin luona ja kynsi tuomarin sekä omistajan verille. Eläinlääkäri tuli paikkaamaan tuomarin varsin syvät haavat (verestä päätelle kyseessä ei ollut ihan pieni raapaisu) ja tähän operaatioon meni hetken aikaa. Joko kissa oli niin stressaantunut, että hermot menivät tai sitten pöydällä oli outoja hajuja, jotka aiheuttivat voimakkaan reaktion. No niin kiva, mitenhän se meidän hermoheikko pärjää....

Turhaa hermoilin taas, sillä arvostelu meni hyvin. Loistava tyttö ja tänään turkki ei häirinnyt tuomaria. Ainoa miinus tuli siitä, että täpliä saisi olla kropan etupäässä myös enemmän. Täplien tasapaino oli siis hänen mielestään liian takapainotteinen. No hitot niistä epäsymmetrisistä täplistä, mutta neiti sai kolmannen CAPIB sertin ja valmistui International premioriksi!!!

Hei mamma! Turhaan sä stressasit, eilen vaan vähän harjoiteltiin.

 

 



Hienot palkinnot. Onneksi ei voitettu mitään ruusuketta suurempaa, sillä kassit ja laukut olivat muutenkin aivan täynnä :)

 

Heti kotiin palattua tein tittelimuutoksen Kissaliittoon ja tilasin ison ruusukkeen valmistumisen kunniaksi.

 

 

 

Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä! Itse näyttelyt ovat jo rankkoja ja siihen vielä matkustamista päälle.