Rurok 12.4.2014

Tätä oltiin taas odoteltu jopa hieman pelonsekaisin tuntein, sillä edellisestä näyttelystä oli kulunut lähes vuosi. Pentukisat olivat taakse jäänyttä elämää ja vuorossa olisi ensimmäinen isojen tyttöjen kilpailu.

 

Aamu alkoi aikaisin. Pahaa aavistamatta Caleanakin oli jo hyvissä ajoin hereillä. Pientä kummastusta aiheutti kantokopan esiin kaivaminen ja Tomppa päättikin heti kopan nähtyään piiloutua sängyn alle. Jerry vähän ihmetteli, että mitähän nyt tapahtuu. Poikien helpotukseksi neiti kaapattiin syliin ja laitettiin boxiin. Ja näin alkoi tyttöjen matka kohti messukeskusta.

 

Automatka sujui yllättävän rauhallisesti, sillä kommentteja ei pelkääjänpaikalta juurikaan kuulunut. Luulimme olevamme kisapaikalla riittävän ajoissa, mutta samaa mieltä olivat sadat muutkin ihmiset. Jonot lääkärintarkastukseen olivat pitkät ja jotenkin onnistuin löytämään taas sen hitaimman jonon. Caleana olla makoili rentona kopassaan, mutta jossain vaiheessa alkoi jonon liikkumattomuus jo ottaa ihmistä päähän.... Jonossa oli jonkin verran ulkomaalaisia kissoja joiden paperit eivät ilmeisesti olleet ihan kunnossa ja yhteisen kielen puuttuminen lääkärin kanssa aiheutti extra toimenpiteitä ja selvittelyjä. Reilun tunnin odottamisen jälkeen päästiin tarkastukseen ja siitä eteenpäin omalle paikalle.

 

Pientä palautetta oli kuultavissa sturdiin mennessä, mutta sinne neiti linnoittautui seinän viereen mököttämään.  Ostamani huiskakin kiinnosti enemmän naapurin bengalia kuin meidän neitiä.



En kyllä tasan ole esillä vaan makoilen täällä takana


 



Puolen päivän maissa oli sitten meidän vuoro lähteä esittäytymään tuomarille. Tällä kertaa tuomarina toimi hollantilainen Charles Spijker. Minä jännitin mitä tuomarin tapaamisesta mahtaisi tulla, sillä Caleana oli jo esitellyt sähinä ja murina taitojaan. Näin meillä ei yleensä käyttäydytä. Sähinästä ja murinasta pitää huolen lähinnä Jerry, kun Tompan ja Caleanan touhut alkavat olla liian rasittavia. Tuomari oli varsin puhelias ja antoi kissalle paljon aikaa rauhoittua ja asettua pöydälle. Ihminen tästä meinasi enemmänkin hermostua :)

 



Omaa vuoroa odoteltiin mamman sylissä

 



Eipä kestänyt kauaa, kun neiti olikin jo tuomarin hellässä käsittelyssä

Tässä tervehdin tuomaria vaikken hollantia puhu, mutta kaipa se ymmärsi mitä sanoin.
 

 

Mitähän tässä tapahtuu? Tutkitaan lihaksia poskista?

Onks tää joku tuijotuskilpailu?

Tästä ei taidettu tykätä

 

 Kehuja tuli silkkisestä turkista, runsaista täplistä, hännän pituudesta, sulavista linjoista (kastraateilla sulavat linjat eivät ole itsestäänselvyys) lihaksikkaista poskista ja kontrastista! Viime vuonna moitteita tuli liian hailakasta kontrastista, mutta vuodessa on ehtinyt tapahtumaan kummia :) Ainoa hieman negatiivinen mainita tuli pienistä korvista, mutta niitä täällä yritetään kasvattaa.

 

 

Mamman syli olisi ollut Caleanan mielestä turvallisempi paikka kuin tuomarin arvosteltavana.

Eiköhän tää jo riitä
 

Yleisvaikutelma oli siis sweet girl!

 

 

Lopuksi vielä kokovartalo poseeraus tuomarille yhdessä kilpakumppaneiden kanssa.

 

Tässä otetaan jo rennosti

Piti vielä esitellä purukalustoa

 

Näin hieno ruusuke tarttui mukaan.

 

 

Seuraavaa näyttelyreissua on suunniteltu Hyvinkäälle toukokuun lopussa. Kyseessä olisi drive in- näyttely, joka olisi ihan mukava testata, sillä kyllä nämä koko päivän kestävät näyttelyt ovat aika rankkoja. Caleanalla vauhtia tosin kotona riitti, mutta ihminen oli ihan rättiväsynyt päivän seikkailuista. Onneksi samalla sai kulutettua aikaansa messuilla ja kiitos bloggaajapassin jalkoja pääsi leputtamaan lehdistön tiloihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos Naukulan Mammalle yhdeksästä ensimmäisestä kuvasta! <3

 

 

 

 



Messulippu tarjolla!

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin mahdollisuudesta arpoa vapaalippu 11.-13.4.2014 Helsingin messukeskuksessa järjestettävään PetExpo näyttelyyn. Samalla lipulla pääset viiteen muuhun messutapahtumaan (huom! PetExpo vain la ja su).

Kolahtaako tämä sinun postiluukustasi?

Arvonnan säännöt:

1. Kilpailuaika lauantaihin 5.4. klo 12 asti (voittaja ilmoitetaan blogissa myöhemmin lauantaina)

2. Arvontaan osallistuvat kaikki määräaikaan mennessä tähän tekstiin kommentin jättäneet (anonyyminäkin voi osallistua, mutta jätäthän vaikka nimimerkin tunnistamista varten).

3. Vapaalippu postitetaan maanantaina arvonnan voittaneelle ja osoitetietonsa privaatisti antaneelle.

4. Onnea arvontaan!!

Ps. Kommentin voi jättää vaikkei arvontaa osallistukaan, mutta mainitsethan siitä kommentissasi....

Onnea kaikille osallistujille! Palataan asiaan lauantaina :)



Jännitystä ja arvontaa

Eilen tuli Rurokista PetExpon yhteydessä järjestettävän kissanäyttelyn vahvistuskirje. Ihan ongelmitta ei ilmoittautuminen sujunut sillä omakissa- järjestelmän kautta se ei onnistunut lainkaan ja nyt vahvarista puuttuu kissan tiedot. Oma nimi siitä kyllä ilmenee eli olen sitten vissiin itse esiteltävänä ;) Noh, onneksi Caleana löytyy ilmoittautuneiden joukosta ja voin hänen tietonsa siihen vahvariin itse kirjoittaa. Mitähän tässä vielä ehtii tapahtumaan ennen näyttelyä....

 

 

Meikäläinen treenaa tätä poseerausta taas.



 

Kissakas - sivuston kautta sain jokunen viikko sitten tietää, että Messukeskus valitsee joukon bloggaajia, jotka pääsevät veloituksetta bloggaajapassilla messuille  kaikkina messupäivinä. En olisi kyllä ikinä uskonut, mutta hetki sitten tuli sähköpostilla ilmoitus, että bloggipassi odottaa minua messukeskuksessa ensi viikon perjantaina, jihuu!! Tähän diiliin kuuluu myös kaksi vapaalippua, jotka tullaan arpomaan blogin lukioiden kesken. Olkaahan siis kuulolla, sillä arvonta käynnistyy lähiaikoina!!!

 

Mä toimin sit arpatyttönä.

 



Kontrolli

Eilen oli poikien vuoro tehdä visiitti eläinlääkärin luokse. Kyseessä oli rutiinitarkastukset sekä rokotusten uusiminen. Mallikkaastihan se reissu meni. Pojat matkustivat nätisti kimppaboxissa ja odotushuoneessakin odoteltiin äänettömästi tarkkaillen.

 

On sitä aika sekalainen seurakunta :) Osaatko yhdistää mikä kuuluu kenellekin?

 

 

Ensin oli Jerryn vuoro päästä lääkärin käsittelyyn. Herra antoi kopeloida itseään hienosti mukisematta ja hampaat (ollut usein pientä ientulehduksen poikasta) olivat lääkärin mielestä loistavassa kunnossa, kuten myös silmät ja korvat puhtaat. Yleisvaikutelma oli hieno ja reipas poika. Piikkikään ei näyttänyt tuntuvan missään.

 

Tomppaa saikin sitten hetken houkutella ja kaivaa boxin uumenista, mutta lopulta poika pääsi tutkimuspöydälle asti. Hienosti meni Tompankin osalta. Silmissä oli hieman rähmää ja suussa pientä punoitusta, mutta terveen paperit tuli. Rokotuskin sujui mallikkaasti, joten kotimatkalle päästiin reippaiden poikien kanssa.

 

Tompalle käytiin vielä apteekista ostamassa lääkärin suosituksella bepanthen eye silmätippoja ja jälleen kerran uusi hammasharja ja tahna hampaiden puhdistukseen.

 

Jerry on meidän taloudessa ollut aina se, jolla on ollut orastavaa ientulehdusta. Tällä kertaa yllätyin todella, kun tätä "kruunua" kantaa nykyään Tomppa. Jerry tosin rakastaa meidän kissoista eniten kuivanapuja, joten se saattaa olla syy miksi herran hampaat ovat kunnossa. Tomppa on enemmän märkäruuan ystävä.

 

Caleanan hamsterivillitykseen ollaan ostettu eläinkaupasta luita jyrsittäväksi, joista myös Jerry on ollut kohtuullisen kiinnostunut. Tomppaa kiinnostaa enemmän vain leikkiminen luiden kanssa kuin niinkään niiden pureskelu....

 

Kotimatka oli jo lähes loppusuoralla ja viimeisissä liikennevaloissa odoteltiin, kun auton täytti järkyttävä kissanköntsän haju. Aluksi luulimme, että kyseessä oli vain tuhnu ilmoituksena ja varoituksena siitä, että tämä reissu voisi jo loppua....mutta haju vain yltyi. Siinä hajussa ja autossa istuessa ei liikennevalojen vaihtumisen odotusta ole kyllä koskaan odotettu niin hartaasti kuin eilen... Kotona pojat päätyivät koppineen päivineen suoraan pesuhuoneeseen ja puhdistuspuuhat alkoivat. Onneksi kissat säästyivät tahroilta ja "tuotos" oli tehty boxin nurkkaan suojien päälle. Helpolla puhdistuksella siis selvittiin. 

 

Me pojat käytiin vähän lekurissa! Ja kiitoksena siitä ei kiusallakaan ei katsota kameraan!

 

 

 

Piilossa

Niin, kukahan meillä mahtaa keksiä katoamistemppuja ja muita jekkuja ihmisten riemuksi? Tämä nelijalkainen ihana riiviö on yrittänyt jo monia kertoja päästä makuhuoneen vaatekappiin, mutta yritykset on tyssännyt ihmisten keinoihin  teljetä kaapin ovet.

 

 

Ns. jesari on pitänyt riiviöt loitolla ja antanut kaapin sisällön olla rauhassa.

 

 

Keittiön kaappeja emme ole "suoja" teipanneet, mutta illan touhujen takia sekin taitaa olla edessä piakkoin......

 

 

 

 

 

Mikäs sitä kuivaruokakaapissa hengatessa, kun nälkä ei ainakaan olisi päässyt yllättämään. Neiti olisi saattanut olla kaapissa pidemmänkin aikaan ellei ruokakuppien kolina olisi saanut ihmisiä valpastumaan :)