Mitäs meille?

Vuosi vaihtui ja mitäs meille kuuluu? No ei mitään ihmeellistä. Caleanan kanssa noudatetaan tarkkaa kanatonta ruokavaliota. Olemme tässä suhteellisen hyvin onnistuneetkin ja pojatkin ovat suostuneet syömään samoja allergiaherkille kissoille suunnattuja ruokia. Tomppa nyt välillä kertoo mitä mieltä on tarjoilusta, mutta salaa käy kuitenkin syömässä :)

Märkäruokana olemme tarjonneet viljatonta ruoka-aineintoleranssista kärsiville kissoille tarkoitettua Catz finefood- merkin ruokaa.

Makuvaihtoehtojakin on kiitettävästi. Kanalle sanomme ei kiitos ja kenguru ei tosin uponnut, mutta muuten maistuu.

Henkilökunnan kannalta ainoa miinus on sapuskan korkeahko hinta, mutta eipä auta valittaa. Pääasia kuitenkin, että allergisilta reaktioilta säästyttäisiin.

Jos huonosti käy ja allergia puhkeaa, niin mun joku tassuista turpoo ja sitä alkaa kutittamaan. Se kutina ärsyttää ja mä yritän purra sen pois. Joskus olen purrut niin pahasti, että olen joutunut lääkäriin ja saanut pahaa lääkettä. Henkilökunta vahtii mua tarkasti ja jos ne huomaa mun kiinnostuksen räpylän jyrsimiseen niin saan tän häkkyrän päähän. Kuulemma siksi etten purisi ihoa rikki. Pieneen punoitukseen ja kutinaan laitetaan ihmisten bepanthenia ja annetaan vaikuttaa. Lopulta se auttaa.

Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa uudessa eläinlääkärissä. Päätimme vaihtaa lääkäriasemaa kissoihin erikoistuneeseen CatVet kissaklinikkaan.

Kokemuksen perusteella teimme loistavan valinnan. Saimme ns. akuuttiajan, koska huomasimme perjantaina, että Caleanan silmässä on tulehdus, joka ei kotikonstein lähde. Klinikalla oli kiire, mutta saimme kuitenkin ajan pikaisesti. Palvelu oli ystävällistä, asiantuntevaa ja asiallista. Saimme lääkkeet ja silmä on kovaa vauhtia paranemassa.