Ryhmä Rämä vs. laiskamadot

Totaalinen laiskuus on iskenyt tähän taloon. Kyseessä ei suinkaan ole perheen nelijalkaiset vaan kahdella jalalla kulkijat.  Onneksi rämäpää- kaksikko pitää huolen siitä, ettei tässä ihan täysin horrokseen vaivuta.

Tompasta on tullut todella paljon läheisempi. Aamuisin kaveri meinaa päätyä samaan suihkuun ja jos suihkukaveriksi ei kelpaa jää poika ovensuuhun odottamaan. Syliinkin herra aamuisin erehtyy tulemaan (Tomppa ei mielestään ole mikään sylivauva, joten kyllähän sen on syliin päästävä silloin kun se sitä itse haluaa :) Minä voin vaikka myöhästyä töistä..... Vieraitakaan ei enää pelätä niin paljon kuin alussa. Kotiväen lomaillessa pojat saivat nauttia hoitotätien seurasta ja kuulemma heidän kanssaankin oltiin jo uskallettu tehdä lähempää tuttavuutta, rapsutuksia piti saada vaikka vähän taisi ujostuttaakin. Hoitosetä kun saapui paikalle oli sitä kuitenkin pakko juosta sohvan taakse piiloon. Liekö viikset pelottaneet pikkuista :)

Me pakataan itsemme mukaan reissuun. Kummallekin löytyi oma puoli.

Jerry on samanlainen löhvis kuin ennenkin. Todellinen sylivauva. Välillä tuntuukin, että Jerry kerskailee Tompalle sylissä olostaan: "lällällää sintti sä oot mamis, kato kun mä saan paljon rapsutuksia kun istun sylissä!"

Pääsiäisenä tai sen jälkeen olisi tarkoitus alkaa rakentamaan pojille omatekoista kiipeilypuuta. Tompan kiipeilyintoilusta johtuen ajateltiin, että pojat saisivat ihan oman leikkiradan, jotta kirjahyllyn tavarat pysyisivät paikoilla eikä aina tarvitsisi pelätä mitä on tullut seikkailijan takia alas. Kiipeilypuun tarkoituksena olisi yltää kattoon asti ja siihen tulisi tietenkin pari tasoa löhöilyä varten ja poikkitaso, jolta voisi siirtyä toiselle pystypuulle. Vaikuttaa aikamoiselta urakalta, joten toivotaan, ettei hanke jää vain suunnittelutasolle:)