lauantai 16. toukokuuta 2015

PIROK 9.-10.5.2015

Tyttöjen viikonloppu Tampereella
 
 
Lähdimme viime viikon perjantaina Caleanan kanssa kahdestaan kohti Tamperetta. Tarkoituksena oli viettää tyttöjen keskeistä laatuaikaa, pojat jäivät vahtimaan kotia. Ohjelmassa oli hotellimajoitusta, kissakahvilaa, rentoutumista ja näyttelymeininkiä.
 
Menomatka hoidettiin yhden pysähdyksen taktiikalla.
 
Hei mamma! Oletko varma, että tämä bensa riittää? Käydäänkö me shoppailemassa Ideaparkissa? Nyt vois hyvin mennä, kun pojat on kotona.

 
Hotelliksi valitsimme Tampereen uudehkon Tornin. Kissakahvila oli kävelymatkan päässä ja näyttelypaikallekin oli vain viitisen kilometriä. Loistava sijaiti siis. Mikä parasta Caleanaa odotti huoneessa tervetulolahja, kassillinen herkkuja!
 
 
Huone ole muutenkin oikein hieno ja neitikin kotiutui nopeasti.
 
Kyllä täältä kelpaa katsella tv:tä.

En tiedä oliko tämä jokin desing-tuoli, mutta ainakin kynnet tuli hyvin teroitettua mamman kauhuksi.
 
Perjantain Caleana sai levätä huoneessa, kun mamma kävi tutustumassa kissakahvilaan ja sen asukkeihin.
 
 
Lauantaina heräsimme aikaisin ja suuntasimme kohti näyttelypaikkaa. PIROKin näyttely oli Suomen suurin yli 600 kissan tapahtuma. Arvosteluun sai siis jonottaa. Aamusta käytiin pokkaamassa Ocicat ry:n vuoden 2014 kastraattinaaraskilpailun 3. palkinto (aiemmin kirjoitin sijoitukseksi toinen, mutta tarkempien laskutoimitusten jälkeen Caleana olikin kolmas).
 
Tuomarina toimi ruotsalainen Ulrika Eriksson. Tuomari oli varsin perusteellinen ja omaa vuoroa saatiin odottaa todella pitkään. Muutama oci ennen meitä ei saanut serttiä tassujen pigmenttivian takia (asia johon tuomarit eivät ennen ole kiinnittäneet huomiota). Siinä oli moni kokenut kasvattajakin ihan ihmeissään, että mikä juttu tämä on. Tosi kireä tuomari oli siis kyseessä. Alkoi jo hieman pelottaa, että hylsy tulee meillekin jos Caleana laittaa oikein parastaan arvostelussa (siinä pahemmassa merkityksessä). Pitkä odottelu ja mamman sylissä vietetty aika olivat tehneet ihmeen ja neiti käyttäytyikin pöydällä oikein mallikkaasti. Kommentit turkista: Super suklainen ja hieno kontrasti, silmät ex sijainti, kroppa lihaksikas, nice girl. Pääsimme jopa TP- valintoihin, mutta menestystä ei tullut.
 
Sunnuntaina kissoja oli paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä, joten tuomarointikin sujui varsin nopeasti. Tällä kertaa  tuomarina toimi tsekkiläinen Linda Knýová. Mukava ja rento tuomari. Tälläkin kertaa pääsimme TP- valintaan, mutta neidin onneksi pääsimme nopeasti palaamaan takaisin häkkiin :)
 
Vaikutelma näyttelyviikonlopusta oli oikein positiivinen. Neiti käyttäytyi hienosti ja saimme juuri sen mitä lähdimme hakemaankin eli 2x CAGPIB- serttejä tuli kotiin vietäväksi. Tavattiin vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Caleanan veli Kukkatarhan Capsicum alias Zeus nähtiin ensimmäistä kertaa sitten pentuaikojen.
 
Mitä sisko?

 
Tapasimme myös toistamiseen Cissus veljen suloisen pojan, CH FI* WiliWillan Bollingerin
 
Moi täti, mä oon täällä sun naapurissa.
 
Pääsin myös osallistumaan pelastusoperaatioon sillä huomasin tämän pienen pojan karanneen tutkimaan suurta maailmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä pikkumies ei päässyt kovin kauaksi karkaamaan nimittäin päivän päätteeksi hän pokkasi kategorian 3 parhaan pennun palkinnon.
 
Mä kokeilin vähän siipiäni maailmalla, mutta matka tyssäsi aika lyhyeen. FI*Topspot JoyfulJoke of Solstice, alias Jippo
 
 
 
Tässä näyttelyssä oli hauska huomata, että myös rescue kissat saivat osallistua näyttelyyn. Voi mitä suloisuuksia nämä rescuet olivat. Kissojen katastrofiyhdistys KKY ry esitteli toimintaansa ja Kissojen suojelu ry eli Kisu otti vastaan lahjoituksia kodottomien kissojen hyväksi.
 

Hieno saalis hyvään tarkoitukseen


 
 
 
 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Purnauskis

Eipä ollut shoppailut ensimmäisenä mielissä Tampereelle tullessa. Suomen ensimmäiseen kissalahvilaan oli päästävä ihan ensimmäisenä. Reipas kävely kaatosateessa kannatti, sillä kahvila oli ihastuttava ja sen asukit aivan mahtavia. Reippaita kisuja oli kahdekan kappaletta. Käsien pesun jälkeen pääsin tilaamaan kisucappucinon.

Niin söpö, että hetken piti ihan vain ihastella.

Yksin ei todellakaan tarvinnut kahvitella, sillä seuraa oli heti tarjolla.

Anteeksi, onko neidin pöydässä tilaa?



Kahvila vaikutti olevan todella suosittu. Ovi kävi jatkuvasti. Henkilökunta totesikin, että varsinkin lauantaille kannattaa varata aika hyvissä ajoin.

Poseerauskin voi olla rankkaa

Kissa ja sen laatikko
 
Uusin tulokas
Herra näytti mallia kuinka oteaan rennosti korkealla
Kaunis prinsessa

Loppuja en bongannut, hyvät piilot olivat keksineet.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Tompan hellä ja hento ote



Tompan tapa painia on töpsyttää kilpakumppanin päätä. Caleana ei ole asiasta moksiskaan ja iskee tilaisuuden tullen takaisin.




perjantai 1. toukokuuta 2015

Hauskaa Vappua!




Kolmikon päivä on sujunut toistaiseksi varsin rauhallisesti. Caleana oli ainoa, joka innostui poseeraamaan vappukrääsän kanssa.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

RUROK 11.-12.4.2015

PetExpo

 
 Viime viikonloppuna järjestettiin PetExpo messujen yhteydessä RUROKin 104. ja 105. kansainvälinen rotukissanäyttely. Tähän tapahtumaan oli myös neidille buukattu kahden päivän esiintymiskeikka. Jännitystä ei ollut enää yhtä paljon ilmassa kuin ennen eli ilmeisesti näistä näyttelyreissuista alkaa muodostua jo rutiinia :) Aamulla oltiin jo ennen seitsemää jonottamassa ovien avautumista ja eläinlääkäritarkastusta.
 
Ajoissa kun oltiin niin päästiin valitsemaan laajasta valikoimasta sturdille paikkaa. Päädyimme pöydän päätyn, jonka henkilökunta luuli olevan hyvä.
 
Kissoja oli jälleen kerran rutkasti mukana. Messuillakin oli paljon vierailijoita, ihan tungokseen asti. Aina sai varoa mihin astuu tai kävelee, kun perheiden pienimmät poikkoilivat pitkin käytäviä nähdessään jotain mielenkiintoista.
 
Caleana mökötti jälleen kerran häkissään majoittuen kaikkien vällyjen alle, tavalleen uskollisesti.
 
EI kiinnosta! Mä oon täällä ja pysyn.


Mulla on suuret pyöreät silmät, sillä vähän pelottaa.

 

 
Tuomarina oli ranskalainen Philippe de Guerny Ventura. Vitsikäs mies, joka oli varsin eläväinen ja puhelias tuomari. Englannista sai jotenkin selvää, mutta tämä kaveri ei ollut Caleanan mieleen. Yleisvaikutelmaksi tuomari kirjoittikin excellent but moody. Rakenne oli atleettinen ja kunto erinomainen, silmät olivat hieman pyöreät johtuen ilmeisesti jännityksestä (pitäisi olla mantelinmuotoiset). Kontrasti olisi voinut olla parempi. Noh, pääasia, että sertti tuli ja neiti pääsi takaisin boksiinsa mököttämään.
 
MAMMA miten sanotaan ranskaksi, että laske mut alas; excusez-moi...... let me down!!
 
 
Caleanan kiukutellessa omissa oloissaan pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa Namu Naukulaa. Ihastuttava neitokainen ja sain kunnian leikkittää neitiä.
 
Leikin keskellä piti vähän myös poseerata.
 
 
 
Sunnuntaina
 
Ehkä tää onkin ihan kivaa.
 
Arvostelu oli aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Tosin ennen tuomarille menoa osallistuin karanneen kissan metsästykseen. Naapuri pöydällä arvosteltavana ollut kissa päätti, että nyt riitti ja säntäsi pöytien ali ison tavarakontin alle piiloon. Siinä sitä hetki ihmeteltiin, että mitäs nyt tehdään ja kuinka saadaan katti kontin alta pois. Onneksi paikalle saatiin pikaisesti oma koppa ja lelu, joiden turvin pikkuinen uskaltautui piilostaan.
 
Tuomarina toimi tällä kertaa suomalainen Mira Fonsén. Caleanan koko, lihaksikkuus ja keskivahva luusto miellyttivät. Pää on hyvän muotoinen ja poskipäät korkeat. Silmät olivat myös hyvän kokoiset, mutta tänäänkin jännityksestä johtuen aavistuksen pyöreät. Korvien koko ja sijainti hyvä, turkki ex laatuinen, ex täplät, hieno väri ja hyvä kontrasti (edellisenä päivänä se oli huono). Hännän pituus ja muoto ex. Kunto ex. Yleisvaikutelma puhelias, mutta hyväkäytöksinen.
 
Ja näin jälleen kerrytettin serttikokoelmaa yhdellä ruusukkeella. Viikonlopun saalis siis 2 x EX1 CABPIB.
 
Sunnuntaina Caleana tuntui jo paljon rennommalta. Sen sain huomata myös sturdille valitsemassani paikassa. Olin siis varannut paikan pöytärivin päästä. Siinä olisi hyvin tilaa henkilökunnankin hengailla. Noh, neiti päättikin sen verran reipastua, että kokeili miten sturdissa onnistuu kiipeileminen. Kiipeilyä tietenkin kokeiltiin sillä seinällä jossa ei ollut tukea lainkaan eli pahin skenaario olisi ollut, että häkki olisi kaatunut kyljelleen maahan. Onneksi olin paikalla, kun tätä temppua yritettiin, joten sain järjesteltyä pikaisesti paikan vaihdon. Siirryimme sitten kahden metallihäkin väliin, joten nyt neidin sopi suunnitella uusi pakosuunnitelma :)
 
 
 
 
Viikonloppu ei ollut pelkästään näyttelyä vaan henkilökunta pääsi samalla messuilemaan, tässä kuvin messujen muusta annista (aika eläinpainotteista tosin):
 
Uni maistuu
 
Käärme oli skarppina

 
 
 



Voi jestas, tää on suurempi kuin meidän pojat

 


Hän nukkuu
 

Villakoiria
Löytyi myös hauska tekstiili

 
Pojille tuliaisia, nyt pitäisi vain päättää kumpi kummalle?