tiistai 30. syyskuuta 2014

Lakkoilua

Aamut alkavat yleensä kahvittelulla. Tomppa osallistuu tähän puuhaan hyörimällä jaloissa ja kertomalla tarinoita. Tänään oli poikkeus. Poika makoili vaan kiipeilypuussa kiinnostumatta keittiön puuhiin. Alkoi huoli kasvaa... Lautasten kilinä tarkoittaa ruoka-aikaa, mutta tämäkään ei saanut miehessä mitään liikettä aikaan. Voi jestas onko meillä potilas! Nyt täytyy olla jokin vialla, kun ruoka ei maistu.

Piti tehdä testi. Ruokakuppi nenän alle, tapahtuuko mitään? Hetki tuoksuteltiin ja huulia liposkeltiin. Alkoihan se ruoka maistumaan :) Sai onneksi sairaustumisdiagnoosi kyytiä. 

Jäbä oli kai pienessä mielessään päättänyt, että nyt riitti Latzin syöminen ja lakossa ollaan kunnes jotain muuta ilmaantuu. Keittiöönkään ei raahauduta, kun siellä on kuitenkin tarjolla taas jotain pahaa sapuskaa. Henkilökunta tekikin yllärin ja antoi herkkua.

Mä olin tän aamun lakossa. Kissojen ammattiliiton mukaan pahan sapuskan tarjoilun aikana ei tarvitse eväänsä liikuttaa. 



5 kommenttia:

  1. Mäkin teen välillä tota ihan samaa, kun kyllästyn johonkin ruokaan! Ei Mami ja Iskä muuten tajua, että ois aika vaihtaa sapuskaa! En ees ymmärrä miks pitää ostaa miljoona (2) kiloo samaa ruokaa, ei sitä kukaan jaksa syödä. Paitsi ehkä Kajsa, mutta se onkin outo kissa.

    VastaaPoista
  2. No johan on! Tomppa syömälakossa? Onneksi ei kestänyt kuitenkaan kauaa tuo lakko :)

    VastaaPoista
  3. Vähintäänkin asiallinen agenda hei Tomppa! Me tuetaan suo! T. Solidaariset Triolat (ps. me ei kumminkaan aleta nälkälakkoon)

    VastaaPoista