Jerry-poika sairastaa.....

Ei mennyt taaskaan niin kuin Strömössä....

 

Kotikonstit eivät tepsineet, joten potilas joutui vierailemaan eläinlääkärin luona.

 

Diagnoosi: Suolistotulehdus

 

Toimenpiteet: Verinäytteenotto ja nestehoito

 

Lääkitys: Kaoliini-Pektiini, Cerenia, Tylosin ja ringer-acetat (kolmea ensimmäistä tuli myös kotihoitoon)

 

Labratuloksia ei ole vielä tullut. Kotilääkityskin aloitettiin tosi amatöörimäisesti.... tabletti syljettiin ja kaoliini-pektiiniä meni enemmän seinälle kuin itse potilaan suuhun.... jatkamme lääkitystä siis myöhemmin.

 

Ihmeen koimme myös sillä Jerry kävi hieman lautaselta makustelemassa ruokaa. Ehkäpä nesteytyksellä on ainakin jotain vaikutusta.

Jouduin tänään lekuriin. Enkä pelänny yhtään! Nesteytys meni hyvin, mutta sit meni hermot ku se lääkäri tökki vielä sillä neulalle verikoetta. 

Lääkkeet

Vapaaehtoinen apuhoitsu

Siis pitäähän mun nyt vähän tutustua näihin lääkkeisiin!

 

 

Tapsan eväät

Tapaninpäivä aloitettiin apteekkireissulla. Helpotusta ei suinkaan tarvittu henkilökunnan jouluähkyyn vaan Jerryn pahoinvointiin. Herra ei ole syönyt jouluaaton jälkeen juurikaan eikä nestekään ole kovin hyvin pysynyt sisällä. Eilen yritettiin juottaa maitohappobakteerilla maustettua vettä, mutta jopa Caleana kauhisteli, että tuotako kuravettä pitää juoda. Tänään haettiin sitten Nutrisalia ja toipilasruokaa. Ensimmäiset Nutrisalit on nyt pakkojuotettu ja toistaiseksi sisälläkin on pysynyt. Toivotaan ettei oksennusta enää tule, sillä muuten alkaa olla lääkärireissu edessä.....

Olemme vahvasti sitä mieltä, että aatto-aamuna annetut PrimaCat tonnikalatikut ovat syy tähän kaikkeen. Meidän herkkupeppu Caleana, joka yleensä hotkaisee oman tikkunsa, ei syönyt tällä kertaa tikkua lainkaan. Tomppakin tikulla vain leikki, mutta Jerry reppana söi tikusta palan. Silloin sitä naurettiin, että miten Caleanasta on tullut moinen nirso, mutta nyt ei kyllä naurata.

Älkää edes kysykö.... MÄ VIHAAN JOULUA, eikä ylensyönnillä ole edes osuutta asiaan!

Hyvää Joulua!

toivottaa kolmikko palvelijoineen!

Apurit

Ja niin sitä oli taas pari ylimääräistä tassuparia paketointiapuna...

Nauhat meinas mennä "parempiin" suihin.

Tähän pitää laittaa vielä pakettikortti. Kauheesti muistettavaa.

"Mitä luulet Jerry, ollaankohan me oltu tarpeeksi kilttejä, että saadaan kans lahjoja? Toivottavasti se pukki ei enää muista niitä jouluvaloja, jotka Tompan kanssa purtiin poikki."

"Niin tai sitä kun melkein revittiin verhot alas......."

Uusia tapoja a´la Caleana

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kunnon postauksesta. Syyttävä sormi osoittakoon henkilökunnan suuntaan. Kolmikolla on kaikki hyvin ja tempauksia on riittänyt. Pojat ehkä vähän rauhallisempia kuin neiti. Neiti intoutuu välillä riehumaan ja tekemään kepposia sen verran, että seurauksena on hetken jäähy kantokopassa.

Jerry on ilmeisesti opettanut Caleanalle koiramaisia tapoja. Caleanakin on nimittäin nykyään noutaja. Jos leikitään esim. viuhkalla ja sen heittää niin neiti hetken antaa viuhkalle kyytiä ja tuo sen kiltisti takaisin, heitä uudestaan! 

 

Kävimme viikonloppuna eläinkaupassa ostoksilla ja erehdyin ihastelemaan marsuja ja pupuja. Kotona heitinkin sitten ilmaan ajatuksen, että eikös se olisi ihanaa jos meillä olisi pupu tai marsu. Sitä ei olisi ehkä kannattanut sanoa ääneen sillä illalla Caleana päätti alkaa jyrsijäksi ja narskutti johtoja ja sohvanjalkoja. Meille ei siis tule oikeita jyrsijöitä!!

 

Eilen olin kylppärissä kuivaamassa hiuksia ja yhtäkkiä valot sammuivat. No okei ajattelin, että lamppu sanoi sopimuksensa irti. No mies sitten päivällä viestitti ettei siinä lampussa ole mitään vikaa ja valo palaa normaalisti. Okei, no olen ehkä unenpöpperössä sekoillut jotain.... No tänä aamuna kesken suihkuhetken valot sammuivat taas. Kiva nousta kylpyammeesta, shampoot juuri hiuksiin levitettyinä ilman valoja kompastumatta, joten päätin pysyä paikoillani ja huuta , että "VALOT SAMMU TAAS". En siis edellisenä aamuna sekoillut sillä nyt valot olivat ihan oikeasti sammuneet. Onneksi toinen henkilökunnasta sai selvitettyä valojen sammumisen syyn. Eipä siihen ihan kauheasti tarvita sähkömiehen taitoja, sillä syy selvisi aika nopeasti....

 

Huh, on tää rankkaa! Tänäänkin piti herätä 5.45 vahtimaan noita ihmisiä, et ne ehtii töihin ja et siellä kylppärissä ei kupata ja lotrata sillä vedellä. Lähtis nyt vaan äkkiä niin saatais poikien kanssa rauhassa jatkaa unia.

 

...neiti on siis oppinut käyttämään valonkatkasijaa :) Kivaa!! Onhan se hienoa, että on kotona pieni vahti, ettei aamutoimet kestä liian kauaa, jotta töihin ehditään ajoissa. Vessa/kylppärireissu saa siis kestää Caleanan mukaan vajaat kaksi minuuttia ja sitten tulee valomerkki.

Postia

Tänään kolmikolle kolahti postista mukava ylläri. Tietämättämme toinen henkilökunnan jäsenistä on ilmeisesti joskus liittynyt Gourmet V.I.C- klubiin.

 

Klubin jäseninä saimme pari ruokanäytettä. Testiryhmä vaikutti kiinnostuneelta, etenkin eräs karvajalka kävi tassumerkkaamassa kuoren.

 

Tomppa jaksaa odottaa, ruokaa odotellessa voi vaikka ottaa nokoset.

 

Matkaopas

Olimme tänään liikeenteessä kera kissojen. Normaaliin tapaan pojat makoilivat hiljaisina omassa kaksiossaan, mutta neidin yksiöstä kuului selostusta koko matkan ajan.

 

 

Tässä teille muillekin pieni katkelma city toursin ahkerasta oppaasta...

 

 

 

 

Selvennykseksi vielä, että matka ei ollut lainkaan noin kuoppainen vaan kuvaajan käden vakautta olisi ehkä vähän petrattava ;)

Kylmä

Sään viiletessä Caleana avasi patterikauden.

Lämpö on ilmeisesti tärkeämpi kuin asennon mukavuus....

1 vuotta

Tänään meillä on juhlat. Juniorimme on saavuttanut yhden vuoden iän. Tästä pienestä rääpäleestä on kasvanut kaunis neitokainen, joka pitää kyllä huolen ettei tässä kämpässä ole tylsää kavereilla eikä henkilökunnalla :)

 

Sankari vuosi sitten pentupesässä * ja nyt kauniina neitinä

 

Toivotamme onnea myös sisko Alynalle (ent. Calypso) sekä Cissus, Zeus (ent. Capsicum) ja Tom (ent. Criosanthes) -veljille. Äiti Ellille myös paljon terveisiä!!

 

 

 

 

 

 

*= kuva Margareeta Häkkinen 

Virallinen valvoja

Tavaroiden säilöntä puuhissa ollaan ja kissathan tästä myös kiinnostuivat. Hetken seurattuaan Caleana päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja varata itselleen laatikon,johon voisi itsensä säilöä tai muuten vain majailla. Virallinen valvoja kävi laatikot läpi tarkistaen, että ihmiset saivat laatikot oikein kasattua (myönnetään, että vähän piti hoksottimia käyttää).

Hei ihmiset! Nää reunat ei nyt kyl oo ihan oikein.  Mä en sit ota tätä boksia!

Meidän kaverikuva

Kaverikuvassa edustaa Tomppa, sillä poika on arkajalka. Syliin on tultu kerran, mutta selkään tullaan hengailemaan usein. Tämä on Tompan tyyli ottaa läheisyyttä :) 

Onnen päivä

Tätä päivää Caleana on odottanut innolla. Kauluri on nyt historiaa!!!! Tötterön poistaminen aiheutti laajamittaisen pesuoperaation. Tovi vierähti ennen kuin neiti totesi olevansa tarpeeksi puhdas. Olihan se ihan kamalaa, ettei manikyyriä edes voinut tehdä pitkään aikaan ;)

Tötteröstä vapautumista on juhlittu mm. riehumalla ja purkamalla parin viikon energiat.

Hello, I'm bäk in bisnes!! Teidän on ihan turha yrittää komennella, silla olen riehumisen ja tottelemattomuuden ansainnu!

Neiti tötteröpää

Keskiviikko oli Caleanan leikkauspäivä. Tomppa oli aamusta alkaen aivan hermona, kun henkilökunta ei vaatimuksista huolimatta tajunnut antaa porukalle ruokaa. Neiti kun ei saanut syödä kuuteen tuntiin ennen leikkausta, joten päätimme tasapuolisuuden nimissä olla antamatta ruokaa kenellekään. Pojathan tätä sitten protestoivat nukkumalla koko päivän eivätkä koskeneet päivän aikana ruokaansa. Ruoka maistui sitten vasta illalla....

13.30 meillä oli siis aika eläinlääkäriin ja automatka sujui neidin tarinoita kuunnellen. Ennen ilmoittautumista käytiin vielä puntarissa, sillä kotimittauksemme eivät välttämättä olleet kovin luotettavia. Mittari näytti 3,2kg eli vähän vähemmän mitä kotona saimme tulokseksi. Odotussalissa odoteltiin kiltisti, vaikka naapurihuoneen koirapotilas pitikin pientä metakkaa.

Missähän mä oon? Äsken kävin puntarissa ja nyt pitää odottaa....

 

 Lääkärin luona ei kauaa oltu, kun potilas olikin jo ihan kanttuvei. Sitten vain kotiin odottamaan soittoa, että potilaan saisi hakea.

Kuuden maissa tämä kauan odotettu puhelu tuli ja saimme luvan hakea Caleanan kotiin. Kopasta kuului pientä vikinää, joten Caleana oli selvästikin hereillä.

Kotona oli odottamassa kaksi uteliasta kaveria.

Sä haiset vähän oudolle....

Hei, mikä tää tötterö on? Onks tää jotain uutta muotia, kun sulla on tommonen rusettikin?

Mä pidän susta kyllä huolen.

Mä olin vähän huolissani, kun sut vietiin pois. Oli vähän ikäväkin.
 

Ilta sujui kotona hyvin, liikkua piti vaikka väsy olisi ollut aikamoinen. Tepastelua haittasi unen lisäksi kauluri, joka selvästi häiritsi neidin touhuja. Liekö kaulurin syytä, että kulkeminen sujui paremmin takaperin :) Yö vietettiin henkilökunnan kainalossa eristyksissä pojista. Seuraavana päivänä neiti oli onnistunut jo poistamaan haavan päällä olevan suojan. Suoja on onnistuttu piilottamaan niin hyvin, ettei henkilökunta ole sitä vieläkään löytänyt.

Leikkauksen jälkeisenä päivänä tyttö oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vauhti alkoi taas olemaan normaalia ja välillä piti puuttua ja muistuttaa, että neiti sinä olet vielä toipilas. Leikkauksen jälkeen ei haavaan saisi hirveästi kohdistaa painetta, mutta Caleana jo päätti kiivetä omaan nukkumapaikkaansa varoituksista huolimatta. Hetkeksi selän käänsi niin jo sitä loikoiltiin omassa pussissa. Kipuja ei ainakaan näyttänyt olevan, kaulurikin oli vain hidaste :)

Tajuutsä, vaikka sä kuinka estät ni MÄ HALUUN tänne pussiin nukkumaan!

 

Eilen kotiväki kävi katsomassa stadikalla jalkapalloa ja mitä näimmekään kun palasimme kotiin.... Neiti täällä mennä viipotti ilman kauluria. Täytyy sanoa, että hieman sydän jyskytti, kun tajusimme tilanteen ja etsimme "kadonnutta" kauluria. Luojan kiitos haava oli kunnossa ja kauluri saatiin takaisin paikalleen. Yllättävän kiltisti Caleana istui sylissä ja antoi laittaa suojan takaisin. Taisi tietää tehneensä väärin ja luulen, että pojat taisivat olla operaatiossa avustajina :)

 



Lauantai 31.8.2013

Tänään tapahtui jotain niin historiallista, että siitä pitää ehdottomasti kirjoittaa blogiteksti.

Tänään nimittäin meiden arkajalka Tomppa uskalsi tulla ensimmäistä kertaa oma-aloitteisesti syliin, siis ei pelkästään hengailemaan selkä- tai käsinojalle vaan ihan syliin. Noh, eihän herra siinä kauaa ollut, mutta sain sentään ikuistettua tämän histotiallisen hetken :D

Tätä juhlistetaan extra herkuilla, hienoa Tomppa!!!! Olemme niin ylpeitä sinusta!!!

Pissaliisa

Reilu viikkohan siinä ehti mennä edellisestä kiimasta. Maanantaina alkoi uudestaan. Valitus ja kiehnääminen jatkuu samaan malliin, mutta olemme riemuinneet ettei luvattomia boxin ulkopuolisia pissoja ole ollut... No niinhän me luultiin, että tällä kertaa niistä selvittäisiin.

Nurkat on syynätty tarkasti aamuin illoin ja lätäköitä ei ole havaittu. Niitä ei havaittu tänäänkään. Lähdin ihan normaalisti töihin, kävelin metrolle ja huristelin metrolla töihin pahaa aavistamatta mitä kohta huomaisin. Työpaikan ovella kaivoin kassista kulkukorttia ja havaitsin, että avaimet tuntuivat hieman tahmaisilta, noh ehkä mun vesipullo on vähän falskannu.... Hississä mietin, että ei mulla kyllä ole ollut juomapulloa mukana pitkään aikaan, joten se ei ole voinut kassiin kaatua. Työpisteelle päästyäni kaadoin kassin sisällön pöydälle ja kosteuden syytä ei tarvinnut kauaa enää miettiä. Kassiini oli aivan selvästi pissattu!!!! Haju ei ollut voimakas, jotta olisin huomannu asian esim. metrossa tai ainakin niin luulen.... jos joku muu haistoi niin mitäköhän sekin ajatteli.... 

Syyllistä ei kyllä tarvitse kauaa etsiä varsinkin kun tietää, että Kiima-Gimma on taas vauhdissa. Oliko ihan pakko tehdä tarpeet mamman kassiin Caleana??? 

Nyt nämä neidin merkkailuongelmat ja usein toistuvat kiimat on saanut aikaa sen, että otin luurin kauniiseen käteen ja varasin neidille ensi viikoksi ajan treffeille lääkärin kanssa. Se niistä mini Caleana haaveista, mutta leikkaus on hyvä sekä neidille itselleen että meille siivoojille....

En kyllä ala, kun mua aina syytetään! Ehkä se oli Tomppa tai sit Jerry, et sä nähny!

Madotus ja punnitus

Tänään kotimatkalla poikettiin apteekissa ostamassa matolääkkeet kolmikolle. Aikaisemmin on ostettu Flubenolia, mutta tällä kertaa mukaan tarttui Mirrixiä.

 

 

Tahnan määrä osoittautui vaikeaksi antaa ilman punnitusta, sillä tietyn painoiselle kissalle pitää antaa tietty määrä matolääkettä. No ei auttanut kuin kaivaa henkilövaaka kaapista ja punnita ensin itsensä ja sitten ottaa kissa kainaloon ja uusia punnitus. Punnitustavasta johtuen painot saattavat hieman heitellä, mutta annetaan kolmikon itsensä kertoa painot:

 

 

Jerry

 

Painoin 4,8 kg. Mut hei mähän oon vanhin joten mun uskottavuushan menis jos oisin jonkun rimpulan painoinen!

 

 

Tomppa

 

Painoin 4,4 kg. Jäin vain vähän Jerryn painosta, mut ei se mua haittaa. Mitä te luulette, et paino voi olla kesän jälkeen, varsinkin kun oon viettänyt aikaa näin rennosti! Kesällä ei katota mitä suuhun laitetaan ja helteellä ei viitti jumpata.

 

 

Caleana

 

En kyllä yhtään tykkää, et mun paino kerrotaan julkisesti! En ois kyllä halunnu mitään tahnaa suuhuni, se ei ollu ees hyvää. Yritin kyllä laittaa vastaan, mutta isäntä sano, et nyt on pakko. Mut okei, painoin 3,4 kg eli kilon vähemmän kuin Tomppa. Mitäpä luulet painon olevan, kun syö esim. tän norsun...

 

 



Miss Räpätäti

Tovihan siitä ehti vierähtääkin eli neidin edellisestä kiimasta. Edellisiin kiimoihin verrattuna nyt ollaan kyllä ihan nro. 1 tasolla. Sulhaskandidaatin huutelu on kyllä todella kovaa ja valitus puuttuvasta sulhasesta vielä kovempi. Edellisillä kerroilla oli havaittavissa vain kiehnäystä ja pientä valitusta, mutta nyt mennään joka osa-alueella potenssin viisi. Vessakin on ainakin kerran muuttanut paikkaa tv-tason taakse,arg!

Jerryä ei neidin kosiskelut kiinnosta pientä korvan nuolaisua enempää, mutta Tomppa raasu yrittää olla talon mies. Kissakoulun biologian tunneilla herra on ilmeisesti nukkunut sillä taidot on ihan pikkusen hakoteillä, mutta eikös se ajatus ole tärkeämpi ;)

Kuva ajalta jolloin neiti oli "normaali" ..... tai no vähän rauhallisempi

Viiksiskaba

Meidän kolmikosta valittiin Tomppa osallistumaan Naukulan Helmin viiksihaasteeseen.

Hieman huonosti viikset tosin erottuvat, mutta kyllä ne aika miehiset on :)

Pitää myös vähän hehkuttaa poikaa muutenkin, sillä herra on alkanut ottamaan lähempää kontaktia meihin ihmisiin :) Enää ei tartte niin varoen rapsutella vaan herra jopa tulee itse kiehnäämään ja hakemaan hellyyttä. Syliin ei kyllä tulla vahingossakaan vieläkään. Ihanaa miten meidän pienestä säikkyliinistä on kasvamassa hellyyden kipeä kolli.

Putkeen meni

Olemme saaneet nauttia helteisestä säästä tänä kesänä. Välillä tukalaa olotilaa on ollut kiva viilentää ilmastointilaitteen avulla. Ilmastointilaitteesta ei kissat ole juurikaan päässeet nauttimaan (muuta kuin  laitteen kovan äänen verran) sillä ilmastointilaitteen poistoputki on pitänyt laittaa ikkunasta ulos (kissat ja avonainen ikkuna ei ole hyvä yhdistelmä), jotta laitteesta olisi ollut jotain hyötyä. Huoltotoimenpiteisiin kissatkin sitten saivat osallistua. Pojat tyytyivät katselemaan ja haistelemaan tuota kummaa laitetta, mutta Caleana päätti tutustua laitteeseen vähän syvemmin. Neitimäiseen tyyliin Caleana teki ns. katoamistemput. Hetken ihmettelimme mihin neiti oli hävinnyt ja eikö tämä muka olisi kiinnostunut poikien lailla huoltotoimista. No eipä mennyt kovin kauaa kun kuulimme kynsien raapimista ja poistoputki heilui oudosti. Neiti oli päättänyt tutkia laitetta vähän syvemmältä änkeämällä putken sisään.

Pojat eivät koskaan ole moista seikkailua kokeilleet, mutta on se hyvä kun yksi kissoista kokeilee rajojaan :)

Missä se tyttö nyt on?

Mä löysin sut!! Pääset sä pois sieltä?



 





No mitä? Kyllähän te tiedätte, et mä oon tämmönen pieni, siro ja hyvin utelias tapaus!!

Herättäjä

Ocicat on energinen rotu... joo se on kyllä huomattu, kiitos pikku prinsessan :) Eikä siinä energisyydessä mitään vikaa ole, mutta onko sen purkauduttava.....

Herättäjä, ai mä vai? Nyt kyllä puhut puppua!

....tässä muutamana aamuna noin neljän maissa neiti on järjestänyt ravishow riehumalla ympäri kämppää. Meidän lisäksemme luultavasti alakertakin kiittää aamuherätyksestä. Mikäli tämä ravi ei vielä saa ihmisiä hereille niin sitten on hyvä alkaa raapimaan ja pamauttamaan kaappien ovia sekä raivoamaan kaikille vastaantuleville leluille. Vessassakin käydään reihumassa mm. kaivamalla hiekkaa lattialle. Ovien paukuttelua pyrimme välttämään teippaamaalla ovet ns. jeesusteipillä kiinni. Teippauksista huolimatta neiti on lähes saanut itsensä ängettyä sisälle. Mikäli sisälle ei pääse niin onhan se kiva raivota oville ja ottaa spurtteja raivostuneena.

Eipä tässä muuten avauduttaisi, mutta työrytmiin olisi päästävä taas loman jälkeen. Niin pitkälle pitäisi saada aamulla unta kuin mahdollista, mutta eräs pieni tirriäinen on eri mieltä ;) 

Yllättävää, että neiti alkaa sitten kiltisti nukkumaan kun kotiväki on ensin herätetty ja saatu raivon partaalle.....   

Kumpi?

Pojat ovat prinsessoineet viime aikoina enemmän kuin prinsessa itse.

 

 

Kumpi on äijempi prinsessa?

 

 

 

 

 

 Peti on sijoitettu makuhuoneen lipaston päälle, jottei herrasväen tarvitse uniaan lattialla ottaa. Noh, Caleanan mielestä tämä ei ole hyvä idea, sillä peti on harvasen kerta pökätty lattialle.

 

 

Pitäisiköhän Caleanalle hankkia tämä prinssi- peti, kun pojat ovat vallanneet vaaleanpunaisen ihanuuden?

kuva: Zooplus

 



Hieman suuremmat kaverit

Viimeksi raportoin Caleanan pienen pienestä kaverista. Tällä kertaa kaverit ovat hieman suurempia. Pojat eivät aina jostain syystä jaksa pikku tirriäisen touhuja ja laukkakisoja, joten neiti joutuu turvautumaan sijaiskavereihin. Nämä angry birdsit on saanut Caleanan käsittelyssä ennenkin kyytiä, mutta toistaiseksi ovat pysyneet ehjinä.

 

Käykö jos mä eka leikin tän keltaisen kanssa?

 

 

Isken kiinni sun sulkiin

Hyi, susta tuli jotain karvoja kieleen!



Nyt isken hampaani ja tassuni sun otsaan

Ok, nyt on sun vuoro. Keltainen tipu on hoideltu.

Miltähän nokka maistuu?

Kuka puuttuu kuvasta? Hahaa... nyt te luulette, että mä söin sen..... No en syöny, tiputin vaan lattialle kun tää keltainen on mun mielestä kivempi väri.



Eräänä aamuna huomasin, että joku oli kiipeillyt olohuoneen hyllyyn ja käynyt pudottamassa mini birdsit lattialle. Miten ne on onnistuttu tiputtamaan noin hienoon riviin? Liekö neiti järjestänyt armeijansa isku valmiuteen?

 

 





Pienen pieni kaveri

Neiti kunnostautui tänään kärpäsen metsästyksessä. Pieni kärpänen oli kuitenkin vaikea metsästettävä, joten muutama aneleva pyyntökin  piti päästää...

 

Hmm.... mikäs tuolla menee?

Nyt pitää olla varoivainen, ettei noi muut nää mun uutta frendiä....



Hitsi, nyt se  lensi tonne ylös.

Kyllä mä jaksan istua ja odottaa, et sä tuut lähemmäks.

Voi ei, nyt se meni tonne toiseen nurkkaan.... hei kaveri oota!

Suomennos= "Hei kaveri, leikkisit nyt mun kaa! Mä en aina jaksais leikkiä vaan noitten poikien kanssa!"