tiistai 12. helmikuuta 2013

Cale karkulainen

Ocicatit ovat rotunsa puolesta uteliaita ja vikkeliä kissoja. Saimme huomata, että Caleanan äiti Elli ( IC Kukkatarhan Brassavola) oli aina innokkaana toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja saattamassa heidät ovelle. Kerran Elli jopa nokkeluudessaan (ja ihmisten kömpelyyden ja hitauden takia) onnistui karkaamaan rappukäytävään. Onneksi emäntä sai karkulaisen nopeasti kiinni.
 
Caleana on äitinsä tyttö sillä tänään neiti päätti toteuttaa ilmeisen tarkkaan harkitun ja suunnitellun paon. Caleana on ollut poikiakin uteliaampi tietämään mitä oven takana on. Karkausyrityksiä (tai sen suunnittelua) on lähes joka kerta kun ovesta tullaan joko sisään tai lähdetään ulos. Tänään kotiin tullessamme emme huomanneet mitään erikoista. Pojat tulivat eteiseen tervehtimään kuten ennenkin, mutta neitiä ei näkynyt missään. No ajattelin, että sitä ollaan syömässä tai vessassa ja näin ollen ei ehditä kotiväkeä moikkaamaan. Avasin parvekkeen oven tuulettaakseni hiukan. Sitten iski väsymys ja ajattelin, että voisin mennä makkariin hiemaan lepäämään. Kummalista sillä neitiä ei näkynyt vieläkään, onkohan se nyt suuttunut jostain.... Levätessä kuulin vienoa kissan miukumista ja ajattelin että Tomppa taas juttelee parvekkeella. Miukuminen jatkui ja menin parvekkeelle katsomaan mikä Tomppaa oikein vaivasi, kun ääni oli niin surullinen. Poikia ei parvekkeella näkynyt eikä niillä ollut edes mitään hätää. Miukuminen jatkui.... hmm... naapureilla ei ole kissoja joten ääni ei sieltäkään kuulunut. Seurasin ääntä ja huomasin olevani eteisessä oven edessä. Avasin oven ja sieltä sisään ryntäsi pikku prinsessamme! Siis missä ihmeen välissä Caleana oli rappuun päässyt? Se taitaa olla ikuinen arvoitus, mutta onneksi tyttö tuli suosiolla kotiin ettei tarvinnut neitiä alkaa rapussa metsästämään :) Ja voi sitä riemua, kun pojat huomasivat karkulaisen paluun. Kimppahalit siinä taidettiin vaihtaa.
 
Kyllä sitä säikähti, että mitä olisi voinut tapahtua, jos rapussa olisi ollut liikennettä. No onneksi kaikki päättyi hyvin ja tutustuminen ulkomaailmaan kesti vain noin 10 minuuttia.. Koko kissaklaanille tarjoillaan erityisen hyvää sapuskaa, ettei ainakaan sen takia tarvitse kotoa karata ;) Ja neiti näppärä on erikoistarkkailussa aina kun ovi käy!
 
Fiksu ja filmaattinen, koskaan en ole mitään pahaa tehnyt!

Mitä toi nyt vouhottaa, ei mulla mitää hätää ollu!


Niin kiva meno päällä ettei kamera pysy mukana.
 

8 kommenttia:

  1. Huh! Olipahan temppu. Onneksi menit lepäilemään ja kuulit miukumisen. :)

    VastaaPoista
  2. No huh sentään! Onneksi tyttö ei lähtenyt pidemmälle tutkimusmatkalle rappukäytävässä.

    VastaaPoista
  3. Hui! Onneksi neitokainen tajusi odotella ja miukua oman kodin oven edessä!

    VastaaPoista
  4. Mikä onni, että Caleana miukui kotiovella eikä lähtenyt muualle huitelemaan.

    Ei ole pitkä aika siitä, kun aamukiireessä huokaisin saatuani oven kiinni ilman, että Mindy karkasi rappuun - ja siinähän se kissa seisoi hissin edessä. Mindy on vieläpä niin hölmö, että se aina kuvittelee asuvansa alakerrassa ja joskus kipittää sinne repimään ovea auki.

    VastaaPoista
  5. Huijui! Onneksi tyttö osasi naukumalla ilmoittaa olinpaikkansa.
    Meilläkin joka aamu vaaditaan suurta kekseliäisyyttä että ovesta pääsee ilman kissoja ulos.

    VastaaPoista
  6. Joo nyt kotiin tullaan jalat edellä :) siis jalka laitetaan ensiksi oven väliin ja sitten raotetaan hieman ovea ennen sisään astumista ja reitin selvittämistä....

    VastaaPoista
  7. Caleanan eno Pelle on myös samanlainen salamannopea ulos livahtaja. Sukuunsa tullut pikkuinen. :)

    VastaaPoista